Omenainen Maaherrankeitto

Kokki rupesi tuossa pari päivää sitten selailemaan mummen (siis isoisoäitini “mummu”-nimi, koska mummu oli jo varattuna isoäidille) keittokirjaa taas vähän tarkemmin inspiraatioita hakeakseen. Kirjan keitto-osio sieltä löytyi ja pakko sanoa, että tämä marja- ja hedelmäkeittojen lista on aika laaja. On ruusunmarjaa, karviasta, banaania, kirsikkaa, mustikkaa, päärynää, aprikoosia, rabarberia (kirjan aikaisella kirjoitusasulla) ja vaikka mitä muuta. Näistä tulee jotenkin kesäinen tunnelma heti ajatuksena. Kenties kesällä voisi tehdä tosiaan näistä useampaakin. Tällä kertaa katse osui kuitenkin maaherrankeittoon, joka nimenä kuulostaa melkeinpä juhlavalta. Simppeli keitto kuitenkin on kyseessä.

Kirjassa on parikin erilaista omenakeittoa ja sitähän tämä maaherrankeittokin oikeastaan on. Keitto koostuu vedestä, ohraryyneistä, omenista, sokerista ja kermasta. Alkuperäisen ohjeen mukaan tuohon tulisi myös kananmunankeltuainen, mutta se ei nyt tällä kertaa innostanut. Omenoiden puolelta käyvät sekä kuivatut että tuoreet omenat, mutta täällä oli nyt tuoreita käytössä.

Keiton teko aloitetaan mittaamalla desin verran ohraryynejä. Poistetaan siemenkodat omenista, jotka sen jälkeen kuoritaan ja paloitellaan. Omenia siis olisi noin puoli litraa. Omenat ja ohraryynit laitetaan kattilaan 1,5 vesilitran kanssa ja keitetään ne pehmeiksi. Kun ohraryynit ja omenat ovat pehmenneet, voidaan kattila ottaa pois liedeltä. Tässä kohtaa sauvasekoittimesta on hyötyä sillä koko komeus voidaan sekoittaa sillä. Alkuperäisessä ohjeessa kaikki vaan puristetaan siivilän läpi, mutta soseuttaminen toimii tässä hyvin. Soseen voi vielä siivilöidä jos haluaa.

Valmiiseen soseeseen lisätään vielä puolen desiä sokeria ja hyppysellinen suolaa sitä maustamaan ja kaikki kruunataan sekoittamalla desin verran kermaa keittoon. Kirjan ohjeella keltuainen ja kerma vatkattiin keittomaljassa ja keitto lisättiin siihen sekaan, mutta tässä tosiaan tuo keltuainen jätettiin nyt käyttämättä. Kermasta tulee paksuutta ihan riittävästi nyt tässä. Maaherrankeitto on parhaimmillaan puolilämpimänä, joten siitä kannattaa nauttia aika pian sen valmistumisen jälkeen. Tokihan sitä voi myöhemmin sitten taas lämmittää.

Visuaalisesti maaherrankeitto ei ole ehkä siitä kauneimmasta päästä ja se näyttää lähinnä vain harmaalta. Omena on kuitenkin makuna aina mukava, joten miksi ei keittokin siis maistuisi hyvältä. Pinnalle voi vielä asetella pari omenaviipaletta tuoreista tai kuivatuista omenista ja valmista on.