Mikäs tipu se kakun päälle pesi?

Nyt siirrytään taas kokin perheen traditioihin ja vuorossahan on pääsiäinen (hyvä siirtyä, kun meillä ei kotona juuri traditioita pääsiäiseen olekaan liittynyt. Paitsi Kinder-munat, rairuoho ja pääsiäistiput.). Kokin äiti on valmistanut pääsiäiseksi aina tätä kakkua se on myös tehnyt aina hyvin kauppansa. Kakku on itsessään hyvin yksinkertainen ja koristeet ovat vain kokeilu, joten niitä ei nyt kannata säikähtää, eikä blogipostauksessa niiden selittämiseen kulutettua sanamäärää. Jos haluat jotain pikasta ja nopeaa, skippaa kohta “suklaakoristeet”. Kakun voi koristella miten itse haluaa; karkeilla, suklaalastuilla, valmiilla koristeilla, kukilla… ihan millä vaan. Tässä kakku on nyt pääosassa ja koristeet tuovat sitä visuaalista ilmettä. Tässä kakussa on vielä se hyvä puoli, että se paranee vanhetessaan. Tietysti rajansa kaikella, mutta…. nyt siis sitä kakkua, kun kokkikin on taas elävien kirjoissa kuumeen jälkeen. Hetken jo mietittiin, tarvitseeko hän pääsiäistiputusta. 

Kakkupohja

Kakkutaikinaan tarvitaan 125 g voita, 2 dl sokeria, 2 kananmunaa, 2,5 dl vehnäjauhoja, 1,5 tl leivinjauhetta, 2 tl vaniljasokeria 2 rkl kaakaojauhetta ja 1 dl maitoa. Munat vaahdotetaan sokerin kanssa ja sekaan lisätään jäähtynyt voisula sekä maito. Sekoitetaan ainekset hyvin ja lisätään kuivat ainekset siivilän kautta. Vielä kunnon sekoitus varovasti nostellen, jotta mahdollisimman paljon ilmaa säilyisi taikinassa. Taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhoilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Tällä kakulle sopiva vuoka olisi halkaisijaltaan n. 16cm oleva irtopohjavuoka. Kakkua paistetaan 200 °C 10 minuuttia, minkä jälkeen lämpötilaa lasketaan 175 °C. Paistoa jatketaan noin 30min, kunnes kakku on kokonaan kypsynyt. Hamastikullahan sen saa sitten lopuksi testattua taas, että tarttuuko kakku vielä siihen vai onko se jo kypsä. Vältä uuniluukun availua, ettei kakku lässähdä. 

Kumoa kakku sokeroidun leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä ennen jatkokäsittelyä. Alla vielä Mikan äidin alkuperäinen ohje, joka on jo muutaman pääsiäisen nähnyt. 🙂

Suklaakoristeet

Jotta päästään kunnolla koristeita tekemään, niin tarvitaan ensin sokerilientä. Sen avulla suklaakoristeita pystyy hieman käsittelemään. Eli laitetaan kattilaan 450 g sokeria ja 9 dl vettä. Sokeri ja vesi kiehautetaan nopeasti. Tärkeintä on, että kaikki sokerikiteet liukenevat veteen. Jäähdytä liuosta ensin kylmässä vesihauteessa, jonka jälkeen se voidaan kaataa pakkasen kestävään astiaan. Laitetaan sokeriliemi pakastimeen pariksi tunniksi. Kun liemen pintaan alkaa muodostua jääkiteitä, on se sopivan jäähtynyttä. Tämä sokeriliemi oli asteiltaan -3 °C. Sokeri laskee veden jäätymispistettä ja toimii näin täydellisesti nopeaan viilennykseen, mikä suklaan kanssa tulee tarpeen. 

Sitten päästäänkin työstämään sitä suklaata. Tässä siis tumma suklaa olisi parasta. Mieluusta vähintään 70% kaakaopitoisuudeltaan. Suklaata tullaan temperoimaan, eli lämpömittaria tarvitaan. Suklaan sulatus on tarkkaa puuha ja sen voi tehdä joko mikrossa tai vesihauteessa. Varmin ja tasaisin tapa on sulattaa suklaa vesihauteessa. (Mikron kanssa sulattaessa sitä sulatetaan vain 15 sekuntia kerrallaan ja sekoitetaan.) Vesihauteessa sulatus tapahtuu ensin kiehauttamalla vesi kattilassa. Kattila otetaan pois levyltä ja päälle laitetaan kuppi, jossa suklaat sulatetaan. Tärkeätä on, että suklaa ei kuumene liikaa. Sulatuksen jälkeen sitä viilennetään, jonka jälkeen lämpöä taas nostetaan muutamalla asteella. Näin suklaa ei (tai ei ainakaan pitäisi) sulaa heti, kun sitä ottaa käteen. 

Tumman suklaan temperointi:

1. Lämmitä suklaa 48-50 asteiseksi
2. Jäähdytä suklaa kylmässä vesihauteessa 27-28 asteiseksi
3. Lämmitä suklaa uudelleen 31-32 asteiseksi

Sitten koristeluun. Ensin valmistetaan pääkuvan linnunpesä. Muotoile siis foliosta pyöreä, pesän muotoinen pallo. Tämän pallon ympärille tullaan rakentamaan itse tuo pesä. Kylmä sokeriliemi otetaan käyttöön ja kaadetaan laakeaan astiaan. Siihen pursotetaan ohutta suklaanauhaa vieri viereen. Nauhat nostellaan reikäkauhalla pois liemestä ja asetellaan foliopallon päälle. Toista tämä kunnes olet tyytyväinen rakennettuun suklaapesään. Suklaanauhoja pystyy vähän taittamaan tuon pallon päälle. Linnunpesän kaikki palaset yhdistetään pursottamalla suklaata koko pesän päälle. Tällä tavoin palaset kiinnittyvät toisiinsa. Valmis suklaapesä asetetaan jääkaappiin jähmettymään. 

Linnunpesää ei voisi tietenkään olla ilman oksia, joten seuraavaksi valmistetaan niitä suklaasta. Pursota paksumpia vanoja veden päälle ja tee niihin lisää haaroja. Tämä on vähän haasteellista, sillä suklaa lilluu mukana sokeriliemen päällä. Painele valmiit oksat veden pinnan alle ja jätä sinne. Jatka toimenpidettä, kunnes sinulla on tarpeeksi oksia. Sitten vaan oksat pois vedestä reikäkauhalla ja jääkaappiin odottelemaan kakun valmistumista.

Kokoaminen

Kakun väliin valmistetaan vatkatusta kermasta ja rahkasta täyte, joka maustetaan sitruunalla ja vaniljasokerilla. Kaikki ainekset siis vain sekaisin iloisesti. Kakkupohja jaetaan mahdollisimman moneen kerrokseen. Tämä kakku täällä saatiin 5 palaan, kunhan kokki ensin vähän sahasi apuvälineitä sopivampaan malliin. Kakusta tulee tietysti sitä mehukkaampi mitä enemmän kerroksia siihen saa. Kakun kostutuksen voi hoitaa sitruunavesiseoksella, mutta jos kakussa on tarpeeksi monta kerrosta, niin kostutus ei ole välttämätöntä. Mutta itse pidän ainakin kunnolla kostutetusta kakusta paljon. 

Kakkupohjakerrosten väliin pursotetaan tai lusikoidaan täytettä. Pursottamalla saa tietysti siistimmän jäljen. Positiivisena puolena tässä on se, että kakun voi jättää peittämättä kermalla, jos se on sivuiltakin ihan siisti. Tässä nyt taas oma kakkuhullu persoonani on sitä mieltä, että kermakuorrutus parantaa kakkua kuin kakkua. 

Kun kaikki kerrokset on saatu kasaan, voidaan jääkaapista kaivaa esiin pesä ja oksat. Ne voi kukin asetella kakun päälle haluamallaan tavalla. Jos pesästä haluaa tehdä oikein aidon oloisen (koska miksi suklainen linnunpesä ei muka voisi olla aito?), voi pesään laittaa vielä karkkimunia ja pari höyhentäkin. Nyt näyttää siltä, että tirppa on vain hetkisen jossain muualla ja palaa hautomaan aivan pian. 

Kakun makuhan tosiaan paranee mitä kauemmin se jääkaapissa viihtyy. Tässä ongelmana on se, että kakku ei ole mitenkään hillittömän suuri ja se on erittäin hyvän makuinen, joten todennäköisyys sen säilymiseen jääkaapissa on häviävän pieni… Mutta aina voi unelmoida. 

Nyt minä otan palan kakkua ja vatkaan kyllä tähän vähän kermaa seuraksi. Kermakakkufani on aina kermakakkufani. 🙂 Tekin ehditte tehdä vielä hyvin kakun pääsiäiseksi. Koristeiden kanssa voi vain todeta, että onnea. Kyllä kokki näiden kanssa pari ärräpäätä taas päästi, mutta lopputulos onnistui silti mielestäni hyvin.