Kaalipiirakkaa kauden suosikista

Nythän tässä kävi niin, että kaalipiirakka oli jo kertaalleen tehtynä ja valmiina julkaistavaksi, mutta… Kokki ei ollut tyytyväinen kuviin, joten kaalipiirakka hylättiin (syötiin toki myös) ja uusi tulee tilalle. Jotenkin jännästi lähti päässä soimaan nyt Dannyn Tuuliviiri… mistä lie johtua. No, kaikki ei aina mene kuin Strömsössä. Ehkä jonain kauniina päivänä se aiempikin piirakka näkee päivänvalon. Sitä odotellessa.

Tämä uusi piirakka aloitetaan sillä, että kilon kokoinen kaali otetaan käsittelyyn. Kanta poistetaan ja kaali hienonnetaan silpuksi tai lähestulkoon raasteeksi. Silppu ruskistetaan ja haudutetaan kypsäksi paistinpannulla voin kera. Ja voita siis tulee tuollainen 100 grammaa pannulle. Kun kaali on tarpeeksi ruskistunut, niin ripotellan kaksi ruokalusikallista sokeria mausteeksi ja annetaan sen karamellisoitua. Tuon jälkeen levyn voi ottaa pois päältä ja lisätä loput mausteet, eli ruokalusikallisen omenaviinietikkaa ja teelusikallisen suolaa. Kaalipaistoksen annetaan viilentyä tämän jälkeen.

Nyt oiotaan mutkia matkassa myös sillä, että lehtitaikina tulee kaupan pakastehyllystä. Sen voi yrittää tietysti itsekin tehdä, mutta on vähän pitempiaikaisempi operaatio ja kotikonsteilla onnistumisprosentti ei aina ole niin kummoinen. Vanha taikina oli sen verran erilainen, että siinä tällaista ongelmaa ei ollut. Tuossa 800 gramman taikinapaketissa on kaksi levyä ja se on ihan riittävästi tähän piirakkaan.

Kaulitse levyt vähän ohuemmiksi ja tasaisiksi, sillä nehän ovat taitettuna pakkauksessa. Toinen levy otetaan pohjaksi ja se asetellaan tiiviisti esimerkiksi voidellun syvän valurautapaistinpannun pohjalle, niin että reunatkin ovat hyvin tiiviisti kiinni vuuassa. Piirakan täyte voidaan tässä vaiheessa lappaa pohjalle. Levitellään se tasaisesti ja kostutetaan ylijääviä taikinan reunoja kylmällä vedellä. Toinen kaulittu taikinalevy asetellaan tähän päälle ja se tökötellään tiiviisti taas kaalitäytteen päälle ja reunoihin kiinni. Reunat tarttuvat paremmin toisiinsa, kun toinen taikinalevy on kostutettu. Vuuan ylimenevät osat leikataan veitsellä pois ja reunat taitellaan siististi kiinni tavalla tai toisella.

Tähän piirakkaan tuli vielä hetken mielijohteesta (ja runsaasti yli jääneen taikinan ansiosta) pintakoristeluakin. Taikinasta kokki kaulitsi taas tasaisen levyn ja teki siihen ”pystysuoraan” parin-kolmen sentin mittaisia viiltoja. Seuraava rivi viiltoja tulee aivan näiden viereen, mutta niin, että ne ovat edellisen rivin viiltojen välikohdissa. Näin syntyy alla oleva kuvio, kun taikinaa venytetään. Tämä tietysti olisi hyvä tehdä jo aiemmin, niin reunat saisi käännettyä sitten tämän ristikon päälle, mutta inspiraatio iski vasta kääntelyn jälkeen.

Pinta voidellaan vielä kananmunalla tai voilla ja piirakkaa paistetaan 225-asteisessa uunissa noin 20 minuutin ajan. Pinnan väristä voi taas aika hyvin päätellä, että pitääkö ottaa jo pois vai ei. Muuta sitten ei tässä välissä tarvitakaan enää vaan nyt pääsee nauttimaan herkullisesta piirakasta. Puolukkasurvos tai vastaava voi piristää vielä mukavasti kokonaisuutta. Täytettä varten isomummun keittokirja ehdotteli jopa kahtasataa grammaa voita, mutta se olisi jo vähän ylilyönti omasta mielestäni. Etenkin valmiin lehtitaikinan kanssa. Tämä on juuri hyvä näin. 🙂

Ja tässä nyt pikaisesti sen edellisen taikinan ohje:

2 munaa

3 dl maitoa

200 g voita

2 tl kuivahiivaa

0,5 tl suolaa

12 dl vehnäjauhoja

2 dl ruisjauhoja

Sekoita hiiva 42-asteiseen maitoon. Lisää noin puolet jauhoista ja sekoita. Lisää loput jauhot pari desiä kerrallaan ja ripottele mukaan suola. Alusta voilla. Taikina on valmis.