Juhlava herraskartanon kakku

Tämä vuodenaika on kyllä yhtä juhlaa toisensa jälkeen. Juuri kun on joulusta selvitty, niin uusivuosi tulee ja taas pitää syödä. Onneksi ei silti samalla mittakaavalla kuin jouluna. Vuoden vaihtuminen on aina jotenkin maaginen asia ja omalla tavallaan silloin voi monet asiat aloittaa taas uudesta(an) – kuten esimerkiksi dieetit… hmph joulukilot! -. Lupauksia voi tehdä ja tinaa valaa katsoakseen tulevan vuoden antia. Ruokapuolelta klassikoita ovat nakit ja perunamuusi. Ja kuohuvaa juomaa ei tietenkään pidä unohtaa. Jotkut muistavat sen turhankin hyvin ja tammikuu meneekin tipattomana uudenvuoden juhlinnasta johtuen.

Juhla kuin juhla on kuitenkin aina hyvä asia, sillä silloin voi leipoa kakun jos toisenkin. Etenkin kokin perheessä kakut ovat isossa osassa ympäri vuotta. Omassa suvussa kesän mansikkakakut ovat ehkä se tärkein asia. Nyt on kuitenkin Herraskartanon kakun vuoro. Tämä on itselle uusi tuttavuus taas, mutta ei varmastikaan huono sellainen.

Tämä Herraskartanon kakku rakentuu voista, jauhoista, sokerista, kananmunan keltuaisista, vaniljasokerista ja leivinjauheesta. Päälle tulee marenkia – eli valkuaisia ja sokeria pitää olla – ja manteleita. Ei siis voi olla paha kakku. Ja tuumasta toimeen…

Ensimmäiseksi vaahdotetaan 200 grammaa voita ja 1,5 desiä sokeria. Sen jälkeen erotellaan neljän kananmunan keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Valkuaiset saavat vielä hetken odotella sivussa, mutta keltuaiset lisätään voi-sokerivaahtoon yksi kerrallaan.  Lopuksi seokseen lisätään jauhoseos, jossa on 2,5 desiä vehnäjauhoja, teelusikallinen vaniljasokeria ja toinen samanmoinen leivinjauhetta. Nämä kaikki sekoitetaan kunnolla sekaisin ja taikina alkaa olla valmista. Voitele siis irtopohjavuoka ja vuoraa korppujauhoilla. Kaada taikina pohjalle. Kakkupohja menee 200-asteiseen uuniin 25:n minuutin ajaksi.

Sillä aikaa, kun pohja on uunissa, valmistetaan marenkikuorrutus. Eli neljä kananmunanvalkuaista ja desi sokeria vaahdotetaan kunnolla jämäkäksi vaahdoksi. Vaahto pitää saada valmiiksi siihen mennessä, kun pohja on ollut tuon 25 minuuttia uunissa. Kakkupohja otetaan uunista ja marenki levitetään rivakasti päälle. Siihen vielä mahtelilastuja päälle mieluinen kerros ja äkkiä takaisin uuniin ettei tule vilu. Ja lämpötilaa lasketaan 175:een asteeseen samalla. Siellä kakku marenkeineen saa oleilla ensin kymmenen minuuttia. Jos näyttää siltä, että marenki meinaa kärvähtää tämän jälkeen, niin vaihdetaan säätö alalämmölle ja paistetaan vielä toinen 10 minuuttia. 

Kakku on tuon jälkeen valmis. Tämä kokin kakku ei ollut aivan täydellisen onnistunut hänen mielestään ja äitinsäkin pääsi huomauttamaan, että kakku oli hivenen palanut ja marenki olisi pitänyt laittaa jo kenties vähän aiemmin. Joten näitä asioita voi myös kotona tarkkailla silmä kovana. Maun puolesta kakku oli kuitenkin erittäin onnistunut. Yleensä siitä tietää, että on onnistunut hyvin, kun kokki tokaisee, että “ehkä niinko parasta mitä oon koskaan syönyt”. Näitä parhaita asioita on tässä parin vuoden mittaan tullut jo useampiakin, mutta tällä arvosteluasteikolla kun katsotaan, niin kakku siis maistuu hyvältä. “Rapean keksimäinen toffee” oli myös kuvaileva termi kokin suusta. Kyllä tällä siis saa tämän vuoden juhlallisesti päätökseen.