Maidoton pullapitko

Jos haluaa verestää muistoja mummolasta (tai mummulasta, kuten meillä kotona ollaan aina sanottu), on pullapitko aika klassinen tapa aktivoida nuo muistot. Voi kastaa pitkon siivua kahvikuppiin ja ryystää ylimenneet kahvit tassilta. Siihen aikaan tuli vielä juotua kahvia säännöllisemminkin. Ja siis termillä “siihen aikaan” viittaan todellakin lapsuuteen. Kahvinjuonti tuli omalta osalta lopetettua viisivuotiaana. Kunnon pannukahvi mummolassa maistui siis pienenä, mutta kotona oleva kahvinkeitin ei saanut aikaan läheskään yhtä houkuttelevaa juomaa. Sittemmin kahvi on taas maistunut aina välillä, mutta kunnon pannukahvia ei ole tullut paljon juotua sitten lapsuusaikojen. Keittiössä hääräilevä kokki sen sijaan löysi kahvin vähän myöhemmin, mutta kuluttaa sitä edelleenkin säännöllisesti.

Jotta kahvin kanssa olisi sitä pullapitkoa, niin tarvinnee pistää toimeksi. Tai siis kokki varmaankin pistää toimeksi. Viiteen desiin kylmää vettä sekoitetaan 50 grammaa tuorehiivaa, kaksi desiä sokeria ja ruokalusikallinen kardemummaa (suola lisätään vasta myöhemmin). Yksi kananmuna ja noin 14 desiä (1 kilo) puolikarkeita vehnäjauhoja lisätään samaan syssyyn. Seos yleiskoneeseen ja vaivaamaan. Tätä taikinaa ei nyt voi tehdä käsin, joten jos ei ole yleiskonetta lähettyvillä, niin taikina pitää tehdä laskiaispullien ohjeen mukaan, joka löytyy toistaiseksi blogin vanhasta sijainnista.

Kun taikinaa on vaivattu vähän aikaa, lisätään mukaan pehmeä margariini tai voi. Jos haluaa pitkoista täysin maidottomia, niin esimerkiksi Sunnuntain laktoositon leivontamargariini käy tähän tarkoitukseen. Kaksi teelusikallista suolaa voidaan heittää mukaan samalla kertaa. Sitten taas vaivataan lisää. Jauhoja lisätään tarpeen vaatiessa ja kun taikina alkaa irrota kulhon reunoilta hyvin, on koostomus hyvä. Tässä vaiheessa olisi hyvä tarkistaa taikinan lämpötila esimerkiksi kinkkumittarilla. Sopiva lämpötila olisi siinä 25-28:n asteen hujakoilla. Jos lämpötila on alempi, niin sitä saa nostettua vaivaamalla hieman lisää.

Kaada valmis taikina leivonta-alustalle tai pöydälle ja peitä se kelmulla. Muovipussikin käy, mutta kelmua varmaan löytyy jokaisen keittiöstä. Levitä kelmutetun taikinan päälle vielä liina ja anna taikinan levätä rauhassa puolen tunnin ajan.

Taikina turpoaa kelmun ja liinan alla hieman. Puolen tunnin jälkeen otetaan siitä noin 400 gramman kokoisia paloja. Loput voidaan jakaa tasan näihin 400 gramman paloihin. Pyörittele palat yhtenäisiksi ja muotoile “puikulan” mallisiksi. Tämän jälkeen palaset saavat vielä viettää vartin verran omaa aikaa muovin ja liinan alla.

Tuon vartin aikana ehtii hyvin keittää vaikka kupillisen kahvia tai valmistella leivonta-alustan valmiiksi. Teit sitten mitä tahansa, nyt voit käydä taas taikinan kimppuun. Ota yksi taikinapala kerrallaan käsittelyyn ja anna muiden seurata vierestä muovin alta. Jos palat ottaa esille muovin alta, ehtivät ne kuivua odotellessaan.

Pyörittele taikinapalasta pitkän madon kaltainen tuotos. Siitä olisi tarkoitus tulla kutakuinkin sormen paksuinen. Sormien paksuudet tietysti vaihtelevat paljon, mutta joku sellainen perussormi. Itse ehdotin kokille, että olisin voinut kokeilla taikinanarua hyppynaruna, mutta se ei saanut kovinkaan paljoa kannatusta osakseen. Ihmeellistä nipottamista. Taittele valmis taikinanaru, kuten alla olevassa kuvassa se on taiteltu. Leikkaa se poikki narun keskikohdasta, joka löytyy kuvan alalaidasta. Näin sinulla pitäisi olla edessäsi kaksi samanpituista “matoa”. 

Käännä sisempi mato niin, että se kulkee suorana taitetun narun päällä. Kuten siis ylempänä olevassa kuvassa näkyy. Ota kiinni sekä vasemman- että oikeanpuoleisesta naruista eri käsillä. Käännä oikeanpuoleinen naru vaakasuoraan vasemmalle. Ota oikealla kädellä ote ylänarusta, mutta älä irrota otetta vasemman käden narusta. Vaihda ylä- ja alanarun paikkoja ilman, että kierrät niitä toistensa kanssa. Älä siis tee mitään, missä joutuisit irrottamaan kätesi narunpäistä. Ja sitten aloitetaan taas alusta. Kun pullapitko on valmis, paina päät yhteen tiukasti ja muotoile siistiksi.

Tätä prosessia on asiaan vihkiytymättömän hankala selittää, mutta se ei haittaa, jos pari kertaa testailee jollain muulla. Ja jos pullapitkon letittäminen ei innosta, niin tee vaikka pyöreitä pullia. Kukaan ei ole tuomitsemassa.

Pitkojen valmistuttua päästään kohottamaan niitä. Tästä tulikin jännä operaatio, kun kokki rupesi tehtailemaan kohotuskaappia tiskikoneesta. Uunistakin tällaisen saisi aikaan. Pitkot siis uunipellille vartoamaan jatkotoimenpitetä. Sillä aikaa voit kiehauttaa kunnolla vettä ja asettaa sitä astioihin, jotka sijoitetaan tiskikoneeseen. Pidä huoli, että saat sovitettua uunipellit jotenkin koneeseen niin, että kuuma vesihöyry pääsee ulos astioista. Sulje tiskikone, mutta älä missään nimessä laita sitä päälle. Tämä kun voi olla aika automaattinen toiminto, jota ei edes ajattele.

Kuten mainittu, uunissa tämän saman prosessin voi myös tehdä. Kosteudun avulla pulla ei kuivu kohotuksen aikana. Vaihtoehtoisesti pullan voi kohottaa uunissa myös pienen, noin 50:n asteen lämmön voimin. Kohotukseen riittää ajaksi hyvin puolisen tuntia.

Pullien kohottua tarpeeksi ne voidellaan kananmunalla. Vatkaa rakenne hyvin ja voitele pitkot huolellisesti. Aloita reunoilta ja vasta sitten päältä. Voitelemattomat kohdat harmaantuvat ikävästi paiston aikana, eikä pitkosta siten tule täysin mallikelpoinen. Ripottele voideltujen pitkojen päälle raesokeria niin paljon kuin vain haluat.

Paista pullapitkoja 200:ssa asteessa noin 20-25 minuuttia. Kuten aina, tarkkaile taas tilannetta ja pullien ulkonäköä. Paistoikaan vaikuttaa se, että montako pullapitkoa änkeää samalle pellille. Näitä pitkoja kun oli yhteensä viisi, niin kolmen pitkon erä oli uunissa 22 minuuttia ja kahden pitkon erä 19 minuuttia. Riippuuhan tämä varmasti uunistakin.

Ota paistuneet pullapitkot uunista ja anna niiden jäähtyä. Kutsu ystäviä kylään ja tarjoa kahvikupposen kera.