Unta vai totta – talo alkaa nousta!!

Huh, hah – rakentamisen tiimoilta on pitänyt niin kiirettä, että viimein ehdin myös kirjottamaan muutaman sanan viime päivien tapahtumista. Ja niitä onkin riittänyt, sillä tadaa – tontilla ei seiso enää pelkkä sokkeli, vaan talon runko kohoaa jo korkealla!!!

Kontion kolmen “hirsimiehen” saavuttua paikalle alkoi tapahtua – ja vauhdilla. Seinät alkoivat nousta yllättävän nopeasti, eli talo alkaa pikku hiljaa valmistua.

En miltei pysty sanoin kuvailemaan tunnetta, kun kävimme tontilla ensimmäisen kerran nähdäksemme tulevan talomme hirsiset seinät.

Autosta ulos astututtuani ensimmäinen aistireaktio oli ihanan tuoreen puun tuoksu, ja siinä tuoksumaisemassa oli mahtavaa ryhtyä ihailemaan talon runkoa. Olo oli samalla kertaa hämmentynyt, ylpeä, liikuttunut ja superonnellinen. Tuntuu, että niin monia kuukausia olimme vain suunnitelleet kaikkea taloon liittyvää, ja yllättäen se konkreettisesti kohosikin jo silmien edessä. Ja toisaalta – siitä on vain hetki, kun kannoimme vanhasta talosta vielä kaiken säästettävän ulos.

Sen, miltä talo alkaa näyttää, näette kuvista. Sokkeli on yllättävän korkea, ja se nostaa talon kauniisti ylös loivassa alamäessä. Ja paljas hirsi, se on niin kaunista – voisin ihailla sitä loputtomiin.

Hirren pintaa hivelemään pääsin ihan konkreettisesti, kun työmiehemme joutuivat lähtemään yhdeksi päiväksi toiselle raksalle ja päätimme käyttää päivän hyödyksi talon parissa. Lähdimme pienellä talkoopurukalla levittämään talon ulkoseiniin pohjustetta, joka toimii homeentappajana. Aineella siis desinfioidaan hirsi ennen maalausta. Teimme tämän työvaiheen jo nyt, koska oli kätevää käyttää hyväksi raksamiehien pystyttämiä rakennustelineitä, joita pitkin pääsi kätevästi levittämään suoja-aineen joka puolelle taloa. Pohjusteen on hyvä kuivua kunnolla ennen ensimmäistä maalauskertaa – joka myös toivottavasti koittaa pian. Olemme siis päätyneet maalaamaan talon pienen, mutta kovasti ylistetyn Virtasen maalitehtaan Neljän Öljyn Maalilla (kerron siitä lähempänä lisää).

Kun levittelin pohjustusainetta pehmeällä harjalla talon pintaan, tuntui hassusti jo siltä, että silittelisin oman kodin seiniä. Vielä niin vieraat, mutta nyt jo tärkeät ja rakkaat. No niin, ennen kuin ryhdyn turhan sentimentaaliseksi täytyy vilpittömästi kehua myös Kontion pystytysporukkaa. Kaikki on sujunut mallikkaasti ja kaverit paiskivat tontillamme erittäin pitkää päivää. Työmaa on aina siisti, kun siellä yllättäenkin piipahdamme, ja joku kavereista ehtii aina jutustelemaan sen hetkiset kuulumiset pystytyksen tiimoilta.

Tällä hetkellä siis hengitellään siis varsin rauhallisin mielin 🙂