Onnea nikkaroimassa
Onnea nikkaroimassa

Paljon enemmän kuin haarukka

Haarukan varsi tuntuu kädessä yhtäaikaa jämäkältä ja pehmeältä: hyvin muotoillulta siis. Ja on niin kauniskin! Ennen kaikkea tämä kapistus, samoin kuin saman aterinsarjan veitsi ja lusikka, tuovat mieleeni lapsuuden kesät suvun saarimökillä. Niiden kilkatuksen vasten punaisia, ovaalinmuotoisia muovilautasia. Niiltä haarukoitiin lapsiperheen perusmuonaa, lihapullia ja perunoita tai kaalilaatikkoa.

Kesällä jossain antiikkikirpparilla käteeni osui tämä Sorsakosken aterinsarja. En saanut enää silmiäni irti siitä, olennaisesta osasta lapsuuteni ikimuistoisia hetkiä. Jostain syystä en aterimia tuolloin ostanut, mutta hyvin pian aloin kaivata kiiltäviä kaunottaria aterinlaatikkoomme. Aikeissamme oli tuolloin ostaa jokin laadukas, klassinen aterinsarja kotiimme, mutta yhtäkkiä olin täysin vakuuttunut siitä, että en haluaisi mitään uutta. Haluan Sorsakoskea.

Mutta mistä Sorsakosken aterinsarjassa on oikeastaan kysymys?

Sarja on kotoisin Pohjois-Savosta Leppävirran Sorsakoskelta Hackmanin silloiselta aterintehtaalta, jossa 1920-luvulta eteenpäin alettiin valmistaa keittiövälineitä ruostumattomasta teräksestä. Tämä kyseinen aterinmalli on peräisin 50-luvulta. Se on varmasti ollut yleinen monessa suomalaiskodissa, mutta en ole nykyään nähnyt sitä juurikaan enää käytössä.

Hyvillä aterimilla on suuri merkitys lapsiperheen hulinassa, jossa ruokaillaan monta kertaa päivässä. Meillä on parhaillaan käytössä ihan laadukas, suomalainen sarja, joka kuitenkin ärsyttää päivittäin: se on painava ja kömpelö. Sorsakoskessa sen sijaan pidän kaikesta. Muotokieli on siro ja pehmeä, mutta ennenkaikkea välineet ovat erinomaisia käteen ja suuhun.

Aloin siis etsiä Sorsakoskea kuumeisesti kesäkirppiksiltä ja antiikkiliikkeistä, ja aika monesta paikoista löytyi aina joitakin kappaleita. Olen nyt saanut kasaan pienoisen setin, joka riittää meidän perheen ruokailuihin. Mutta aion hamuta aterimia vielä lisääkin. Niiden hinta ei päätä huimaa, mutta tunnearvo kyseisiä ruokailuvälineitä kohtaan on sitäkin suurempi. Nyt niillä saavat sitten kilkatella meidän perheen lapset. Ihana ajatus, tuo pienten, olemattomien asioiden jatkumo, tässä hullussa maailmassa 🙂

Olisi kiva kuulla, onko joku muukin yhtä hurahtanut Sorsakoskeen? Tai johonkin muuhun vanhaan aterinsarjaan?

Energisiä syyspäiviä <3

Henna

Kommentit (2)

  1. Eija

    Taitaapa Henna isomummin aterimet olla juuri tuota ihailemaasi Sorsakoskea 😀 Siellä on myös jokunen Hagmanin Savoniaa, mutta esim. äijä ei niillä tykännyt syödä, hänelle piti aina kattaa sorsakosket 🙂

    1. Eija

      Tä on testi

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *