Torsti, puolivuotias!

 
Torsti täytti kuun alussa puoli vuotta. Olisi hauska kertoa teille vauvasta jotakin, mutta se on aika vaikeaa. Tuollahan se kaluaa jotain lelua ja opettelee liikkumaan. Syökin juu kyllä välillä. Mutta millainen Torsti on? Koitan selittää edes vähän.

Se nauraa aikalailla koko ajan. Nipistelee, tarttuu hiuksiin ja potkii aamulla minut liian aikaisin hereille. Joudun nykyään miettimään kaiken tekemiseni todella tarkkaan tämän vauhtimadon kanssa. Enää ei voi jättää vauvaa lattialle leikkimään yhteen kohtaan ja nostaa sitä jossain vaiheessa taas syliin. Ei, nyt Torsti pitää etsiä jostakin. Yleensä poika on haparoivin konttausaskelin matkalla kohti kissoja.

Torstilla on huumorintajua. Kaikki kommellukset naurattavat sitä todella. Kun joku isosiskoista vaikka kompastuu, kuuluu lattialta Torstin vapautunut räkätys. Hyväntahtoinen vahingonilo (se kuuluisa, missä nauretaan yhdessä harmittoman vahingon kärsijän kanssa) on minustakin aina ollut hauskaa. Äidin poika.

Torsti on kyllä tosi kiinnostunut Tuukasta. Kuvittelenko minä vain, että poikavauvaa kiinnostaa isän touhut enemmän vai voisiko se todella olla niin? Ehkä syynä on vain se, että Tuukka on kolmannen vauvan kohdalla jo niin rutinoitunut isä, että on tullut huomaamattaan hoitaneeksi Torstia enemmän kuin tyttöjä. Joka tapauksessa Torsti seuraa huoneessa katseellaan Tuukkaa ja viettää iltaisin paljon onnellista aikaa Tuukan kainalossa, milloin mitäkin Suomen Kuvalehteä selaillen.

Mutta kyllä vauva on ihana! “Torsti!” huikkaan sille, kun se leikkii omiaan lattialla. Poika katsoo, tirskahtaa ja kääntää samalla katseen ujosti pois. Kun sen nostaa syliin, se jo käkättää ja kietoo pienet kädet kaulaan napakasti. Minun sydämeni taitaa ratketa vielä tuon Torpeedon kanssa.