Torsti ja Torstin Äiti.

Näin äitienpäivän kynnyksellä on pakko kertoa, kuinka ihana ja rasittava on kaksivuotias. Tukan leikkuu jäi kesken, koska Torstilta meni hermot, sillä lailla oikeen kunnolla. Koitan kohta uudestaan. Tyyppi on puhekone, toistoautomaatti ja äidin pieni sylivauva, jolle on kehittymässä ruhtinastason vaatimukset ja niitä ajamaan annettu syntymälahjana kova, kimeä ääni. Elämän keskipiste on Äiti ja Torstin mielestä on päivänselvää että Äiti on olemassa vain häntä varten.

Olin eilen aamusta iltaan kuvauksissa. Tulin illalla kotiin niin, että Tuukka oli juuri laittamassa lapsia nukkumaan. Tytöt kuulivat oven äänen ja tulivat halaamaan minua alakertaan. Torsti ei kuullut ja tiesin että jos nyt menen sinne häiritsemään iltasatua, poika takertuu minuun ja nukkumaan menosta tulee yhtä itkua. Seisoin hiljaa portaikoissa ja kuuntelin sydän syrjällään kaksivuotiaan selostusta siitä, mitä hän pukee miten korkealle hän hyppää ja kenen vieressä hän nukkuu ja minkä sadun iskä kohta lukee. Ihan hassua havahtua olevansa jo 37-vuotias, aikuinen ja ihan oikean perheen äiti.

Yöllä Torsti kipitti viereen. Tunki itsensä ihan ihan lähelle ja puristi molemmat kätensä kaulani ympärille. Minulla oli lapsen huonosti leikattua tukkaa suussa ja pienet kädet puristivat vähän liikaa, mutta ei haitannut yhtään.