Tilaisin talven, kiitos!

Olen alkanut odottaa talvea. Pakkasen jäädyttämä maa on vain kivempi ja siistimpi kuin tämä loputon kuravelli, lumi tuo valoa ja Joulu niin paljon lämpöä että minun ajatukseni karkaavat jo jouluun. Tiedän jo monen ystäväni juoneen ensimmäiset glögit ym. mutta minä olen vielä toistaiseksi taistellut tosijoulutoimia vastaan. Olimme muutama päivä takaperin kyläyhdistyksen kokouksessa ja suunnittelimme yhdistyksen pikkujouluja. Sovittiin kuka keittää puurot ja kuka paistaa tortut. Kokous oli viimeinen askel: tänään siivotessa huomasin yhtäkkiä laulavani joululaulua. Toinen varma joulun lähestymisen merkki on lelulehdet! Lapset ovat niistä aivan innoissaan. Isommat tytöt eivät vielä ymmärrä lehden ja joulupukin lahjojen mahdollista yhteyttä, mutta Hilmalla taitaa olla sisäpiirin tietoa: Hän istuu lehden äärellä ja luettelee lelujen nimiä loputtomiin, lisäten lelun nimen eteen aina ”Hilma ottaa…” tai ”Hilmalle…”.
Onneksi syksy on jo pitkällä. Kylmyys ja lehtien putoaminen muuttaa paitsi maiseman mutta myös koko talon ja kotipihan valon erilaiseksi. – Nyt puuttuu enää se lumi.