Tietävätkö lapseni mikä numero on 112?

Kaupallinen yhteistyö: 112-päivä

Olen muutaman kerran eläessäni joutunut soittamaan hätäkeskukseen. Ainakin silloin kun lapsuudenkotini savusauna paloi ja kun ystäväni putosi pahasti hevosen selästä. Pitkään aikaan lähelläni ei ole tapahtunut mitään onnettomuuksia, ei itse asiassa koko sinä aikana kun olen ollut äiti. Nyt minulta pyydettiin tekstiä 112-päivään liittyen, enkä voinut kieltäytyä. Sehän olisi sama asia kun sanoisin ”Ei kiitos, turvallisuusasiat eivät juurikaan kiinnosta”.  Kyllä nimittäin kiinnostavat.

Tämä pienten lasten äiti on pudonnut monta kertaa hevosen selästä.  Olen myös törttöillyt autoni kanssa ja kirjoittanut tekstiviestejä liikenteessä. Muutama viikko sitten tein ruokaa ja keittiön sivupöydällä paloi kynttilä. Heitin viereen keittiöpyyhkeen ja käänsi hetkeksi selkäni. Yhtäkkiä nenääni tuli savun haju, koko keittiöpyyhe oli tulessa.

Silti haluan pyrkiä parempaan. Olen käynyt ensiapukurssin ja soimaan itseäni mm. edellä mainituista huolimattomuuksista. Muistutan jatkuvasti itseäni erilaisista vaaroista. Olen opetellut käyttämään hands freetä autoa ajaessa, tuntemaan hevoseni, sekä ratsastamaan paremmin. Tiedän että ennakointi välttää suurimman osan vaaroista. Mutta entäpä lapset?

Halusin lähteä kirjoittamaan tätä tekstiä ennen kaikkea sen vuoksi, että minulla on hyvä syy puhua lasten kanssa turvallisuusasioista. Liikenneturvallisuutta olemme kyllä käsitelleet paljonkin, mutta tajusin, että 112-numeroon soittaminen oli aihe mistä en ollut tätä ennen puhunut heidän kanssaan.

Vaikka minä en tiennyt tällaisen aidosti hyödyllisen 112-päivän olemassa olosta (se on muuten 11.2.),niin ihme kyllä, Hilma 6v. ja Helga 8v. osasivat sanoa, mikä on yleinen hätänumero ja minkälaisissa tilanteissa siihen pitää soittaa. Kysyin että mistä tiedätte, että se on 112, se numero? Vastaus oli aika yllättävä: ”Koska se lukee joka paikassa, esimerkiksi ratsastuskoulun seinällä ja puhelimen ruudulla joskus.” Olin huojentunut tästä. Sitten kävimme yhdessä läpi mitä puhelun aikana pitää osata kertoa. Seuraavaksi keskustelumme johti erilaisiin vaaratilanteisiin mitä meidän arjessamme saattaisi tulla vastaan. Että miten tulee toimia, jos joku putoaa pahasti hevosen selästä tai jostain korkealta? Tai mitä jos joku ei nousekaan uimassa ollessamme veden alta jne. Hilma, kovin tunteellisena tyyppinä, visioi jo mitä kamalimpia perhetragedioita kyyneleet silmissään ja siirsin hurjaksi menevän keskustelun kynttilöiden polttamiseen, tulitikkuihin ja muihin arjen paloturvallisuusasioihin. Sitten kiersimme läpi talon vaahtosammuttimet ja tutustuimme sammutuspeitteeseen. (ja opettelimme sen käyttöä sammuttamalla villaviltin kanssa kuvitteellisesti palavaa koiraa (dalmatialaistamme Dedoa joka nukkui sohvalla joka ei edes herännyt näiden sammutustöiden aikana ). Lopuksi kävimme läpi talon hätäpoistumistiet.

Ehkä vaikein pohdinta keskustelussa oli se, kun Helga sanoi, että jos minä putoaisin hevosen selästä enkä heräisi, hän soittaisi ensin Iskälle. Korjasin asian kertomalla, että hätäkeskus vastaa paremmalla todennäköisyydellä kuin Tuukka, ja että jos todella joku on pahasti vialla, puhelusta Tuukalle kuluu paljon sekunteja. Helga ymmärsi tämän. Silti jäin miettimään tuota ja voin uskoa että juuri noin varmasti kävisi. Tuskin tuohon on mitään oikeaa sääntöäkään, että minkä ikäinen lapsi pystyy vastaavassa tilanteessa olemaan soittamatta ensin vanhemmalle.

Vaikka kaikki mahdolliset onnettomuuskauhukuvat tekivät minulle levottoman mielen, olen silti iloinen että tuo keskustelu käytiin. Päivän päätteeksi lähdimme koko perhe kaupungille ja kävimme ostamassa taloon uuden palovaroittimet. Elämä on arvokas, siitä täytyy pitää huoli.

Kannustan tämän tekstin myötä teitä kaikkia ennakoimaan tulevia vaaratilanteita ja vierailemaan 112-päivän virallisella sivulla.

Hyödyllinen vinkki:

Lataa älypuhelimeesi 112 Suomi -sovellus, joka välittää soittajan sijaintikoordinaatit automaattisesti hätäkeskukseen.

Arvonta:

112-päivä kampanja arpoo tämän tekstin kommentoijien kesken tällaisen tyylikkään sammutuspeitteen (arvo 22,90€). Arvonta päättyy 8.2.2017, jolloin julkaisen voittajan täällä. Lisäksi voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

 

ARVONTA ON SUORITETTU: Sammutuspeitteen voitti nimimerkki Hausku. Onneksi olkoon, voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti!

Kommentit (94)
  1. Tosi hyvä kirjoitus. Kun omat lapset olivat pieniä, mutta lukutaitoisia niin seinällä oli ohjeet kuinka soitetaan 112 ja osoite ja paikkatiedot.

  2. Todella hyvä aihe ja tärkeä 🙂 täytyypä käydä sama läpi omien lasten kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *