Tervetuloa taloon, Woody!

 
Onhan tästä pitkään Tuukan kanssa puhuttu, josko minulle hankittaisiin toinen, vähän isompi, nuorempi ratsuhevonen Elhon rinnalle. Olen pitkin kevättä käynyt koeratsastamassa useita hevosia etsien sitä oikeaa. Tuukka on välillä pistänyt selkeästi vastaan (”No joo jos Elho myydään..” ja taas harkinnut. Lähtökohtaisesti Tuukka on kuitenkin halunnut kannustaa minua ratsastajana eteenpäin ja uskoo vakaasti että uusi hevonen voisi tuoda lisähaasteita ratsastamiseeni.
Muutama viikko sitten tapasin 5v. Woodyn TB-Stablesilla Kirkkonummella. Menin katsomaan ihan toista heppaa, mutta sinne toimeksiantona myyntiin tullut Woody oli aikaisemmin nähtyihin hepoihin verrattuna ihan omaa luokkaansa. Woody oli myytävänä koska se oli alkanut pelkäämään maneesissa vastaan tulevia ratsukoita ja jopa maneesin peilejä, omistajalle oli tullut epävarma olo, pelko tarttui molempiin, eikä harrastaminen ollut enää hauskaa. Ilmoitin heti Tuukalle että siinä on hevonen jonka haluaisin itselleni, ja asia jäi siihen.
Parin viikon päästä päätin jälleen lähteä katsomaan yhtä heppaa, joka vaikutti myös kivalta. Heräsin siis viime lauantaina viiden aikaan, kävin ensin aamutallilla ja kun olin kuuden aikaan hyppäämässä auton rattiin ja lähtemässä ajelemaan, Tuukka ilmestyi paikalle. Babuska tuli lapsenvahdiksi, Tuukka laittoi trailerin auton perään ja sitten mentiin. Tuukka sanoi, että katsotaan ensin se toinen heppa ja jos se ei ole hyvä, haetaan se Woody sinulle äitienpäivälahjaksi.
Se toinen heppa ei ollut minua varten. Se oli myös kyllä hieno, meillä ei vain yksinkertaisesti synkannut. (lue: pudotti selästä!) Ja ehkä olin jo henkisesti valinnut Woodyn itselleni. Soitin kylki mustelmilla autosta Woodyn myyjälle että saisiko heppaa tulla kopin kanssa uudestaan katsomaan. Tuukka piti myös hevosesta heti, koeratsastus tuntui aamupäivän ilmalennosta huolimatta hyvätä ja ajoimme kolmeen pekkaan kotiin….
Woodyn elämä muuttui heti kun hän muutti meille. Olin jo etukäteen päättänyt että yritän tarhata sen muiden kanssa jos se vain suinkin vaikuttaa sosiaaliselta. Ja sitä tämä herra todella on… olen jo nyt totuttanut Woodyn kaikkiin lauman jäseniin. Kaikki tammat ovat menneet tästä tulokkaasta aivan sekaisin, ruunia ottaa jonkin verran aivoon, mutta ilman mitään tapaturmia on selvitty. Mutta ennen kaikkea Woody selvästi nauttii olostaan ja on ihmeissään. Ihmeissään tilasta, isosta tarhasta, kavereista, lammesta, minusta ja uudesta kodista. Sen tarhassa kirmaamista on kieltämättä ilo katsella. Olen ratsastanut sillä joka päivä ja minusta tuntuu että meistä tulee vielä hyvä pari. Vapise Nina Fagerström!

 

Kommentit (10)
  1. Olipa kiva lukea uudesta perheenlisästä! Ja hieno yllätys Tuukalta tuo äitienpäivälahja 🙂 Ihan eläydyin täällä teidän hepanhakuaamun tunnelmaan!

  2. Voi ihana Tuukka!! Tämä on rakkautta jos mikä, ainakin näin hevosihmisen näkökulmasta katsottuna! Minäkin pyysin omaa äitienpäivälahjaksi, lupasin jopa, että sillä kuittaisi seuraavan 10 vuoden KAIKKI lahjat. En saanut, sain lahjakortin hevostarvikeliikkeeseen. Noh, meillä uppoo rahat remonttiin, joten ymmärrettävää teitysti, mutta silti pieni toivinkipinä paloi aamuun asti.

    Ja totta se on, koeratsastuksessa vaan pitää tulla se tunne, että WOW! Ainakin näin tätiratsastajan mielestä, kilpaurheilu on asia erikseen. Yhteen koeratsuun rakastuin, vaikkei se ollutkaan sieät, mitä hain. Mutta rakkautta ensisilmäyksellä jokatapauksessa. Voih!
    Onneksi olkoon uudesta hevostesta, olet onnentyttö!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *