Terveiset sairastuvasta!

Kaikki talven flunssat taisivat lyödä hynttyynsä yhteen ja änkäytyä porukalla meille asumaan. Edellisen viikon sairastivat lapset. Se tarkoitti pientä kuumeilua, vuotavia neniä, ja muutamia katkonaisia öitä. Sitten helpotti hetkeksi, kunnes tuli aikuisten vuoro sairastaa sama tauti.
Miten ihmeessä lapset suoriutuivat tuosta taudista niin kevyen oloisesti? En edes muista koska olisin viimeksi ollut kunnolla kuumeessa saatikka maannut vuoteessa keskellä päivää sairastamassa, mutta tämä tauti selätti sekä minut että Tuukan täysin. Tallihommat ja lypsyt tuli juuri ja juuri tehtyä vapisevin ottein. Lapsilla taas riitti virtaa, joten onneksi on Babuska!

Vaikka sairastaminen onkin tylsää, on siinä hyvääkin. Harvoin sitä tulee noin paljon levättyä. Aika kuluu hitaasti kun sitä vain makoilee, odottaa kuumeen laskevan ja olon kohenevan. Meidän ei muuten tarvinnut sairastaa ihan vain kahdestaan. Koska me emme hyörineet ympäriinsä talossa ja pihamaalla myös koirat rauhoittuvat, ja kaikki kolme hengailivat kokoajan meidän ”sairastuvassamme”. Uskolliset myötäsairastajat huiskivat kevätauringossa näkyvää pölyä ilmaan hännillään, tunkivat viereen, kainaloon ja jopa peiton alle. Laadukasta sairastusseuraa, rapsutuspalkalla!