Blogit
Olgan kotona

Tanssikavaljeereista parhain

Olen joskus aiemminkin avautunut tänne eri musiikkikappaleiden laukaisemista tunnereaktioistani. Nyt on taas sellaisen aika. Huristelin autollani lapset kyydissäni pitkin kylänraittia ja vaihtelin radiokanavia lasten toiveesta, koska: “Musiikkia! Miks kaikissa radioissa vain puhutaan?”

Viime kesänä meidän (kyläyhdistysten järjestämissä) Kylätansseissa tuossa peltojen toisella puolen esiintyi Ulkolavalla Irina ja sisällä humppatähtenä Matti Esko. Koko ilta meni töissä tapahtumaa järjestäessä, mutta jossain vaiheessa Torsti halusi tulla äidin syliin. Vein Torstin, suuren musiikin ystävän, tanssimaan sisälle seurataloon. Matti Esko oli päässyt huipennukseen,  hittibiisi Rekkamies alkoi soimaan. Minulla oli pitkä vaalea hame päällä, jouduin pyörimän paljon ettei se laahaisi maata ja sekös pientä tanssipartneriani nauratti. Pidin musiikkiin täysillä eläytyvää Toppea sylissä ja siellä me mentiin, lämpimässä kesäillassa kahdestaan ympäri salia, muiden tanssijoiden joukossa. Rekkamiehen tahdissa.

Nyt, keskellä tavallista arkista talvipäivää, kun autossa alkoi kuulua tuo sama kappale, tuli tuo kesän hetki elävänä mieleeni. Väänsin radion kovemmalle ja katsoin takapenkillä mukana jammailevaa Toppea. Eipä olis aiemmin tullut mieleen, että kyseinen biisi saisi minut kyynelehtimään, mutta näin kävi! Nauratti ääneen, kun pyyhin liikenneympyrässä kyyneleitä.

Ensi kesänä Haaviston seuratalon Kylätansseissa 11.7.2015 minä ja Torsti tanssimme Happoradion sekä Arja Korisevan tahtiin. 

Kommentit (4)

  1. Karoliina

    Hei! Loop-kanavalla ei paljoa puhuta!

  2. Miimii

    Rekkamies on yksi pikkuveljieni lempibiiseistä ja Matti Esko heidän suuri idolinsa. 🙂

  3. Täti-ihminen :)

    Nyt vain pitäisi tanssikavaljeerin päästä parturiin, ettei tarvitse pinniä käyttää 😉

  4. Minna

    Tämä äiti kyynelehti kun luin kirjoitustasi! Kykenen samaistumaan tuohon autossa istumiseen ja kyynelehtimiseen. Tunteet tulee pintaan, kun pieni ihminen ja sen äiti voivat jakaa jotain yhdessä aiemmin koettua. Kiitos tästä mahtavasta blogista! Luen usein – kommentoin harvoin, mutta oon sun fani!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *