Blogit
Olgan kotona

Tämän kylän tyttöi ja poikii

Joskus oikein havahtuu, että onpas lasten kanssa erityisen mukavaa. Tänään oli sellainen päivä. Tytöillä oli muskaripäivä ja lähdimme kerrankin ajoissa liikkeelle. Me kävimme kirjastossa, ruokakaupassa, eläinten rehuostoksilla ja kirpputorilla.  Kaikki olivat autossa hereillä ja hyvällä tuulella.

Lasten kanssa meneminen ja lähteminen menee todella helposti hoputtamiseksi ja sitä myöten tiuskimiseksi. Pukemiset ovat aina kokonainen ohjelmanumero, kiire alkaa painaa päälle. Tytöt usein kysyvät minulta heti kun olen sanonut vähänkin napakammin että just nyt lähdetään, että ”Onko meillä äiti kiire?”

He kuulevat sen jo minun äänestäni! En halua tiuskia turhasta. Varsinkaan kiireestä, jonka minä omilla säätämisilläni tai ajan virhearvioinneilla olen aiheuttanut. Olen siis päättänyt parantaa tapani.

Tänään meille jäikin ylimääräistä aikaa ennen muskaria. Hain kaupasta meille karjalanpiirakat. Istuimme parkkipaikalla autossa ja jokainen esitteli kirjastosta juuri lainaamansa kirjan. Juteltiin, syötiin piirakoita ja kuunneltiin pitkästä aikaa yhtä tyttöjen lempikappaletta,  Pariisin kevään Tämän kylän poikii, kolme kertaa peräkkäin. Torsti ”lauloi” mukana ja kaikkia nauratti. Pinnan venytys palkitsee. Mitäs sitten jos sitä pipoa etsitään välillä todella pitkään?

Kommentit (9)

  1. Kaisa

    Olen edellisen kommentoijan lailla alkanut seuraamaan blogiasi muutama kuukausi sitten. Olen lueskellut vanhoja blogi merkintöjäsi ja katsellut ruudusta tv:ssä esitetyt Olgan kotona -jaksot. Toitottavasti sarja saa jatkoa, sillä on ollut kiva seurata elämäänne, nähdä julkkis -vieraita maatalon hommissa ja saada herkullisia repsetejä kotiin kokeiltavaksi! 🙂

  2. Milla

    Olen myös seurannut blogiasi. Olen itsekkin maatilalla asuva, eläinten kanssa touhuava suurperheen äiti ja voin samaistua kirjoituksiisi erittäin hyvin. Kysyn myös kuten edellä kirjoittaneet Milloin saadaan nähdä jatkoa Olgan kotona- ohjelmaan?

  3. Jaana

    sun Blogi on ihana ja ohjelma myös. Muiden tavoin toivon siihen jatkoa. Ihanaa oli seurata varsinkin lasten leipomista. Sormet taikinassa ja välillä suussa, sillä sitähän se on kun lasten kanssa leipoo. Tulee muistoja mieleen, kun itse lasten kanssa puuhasteli samoja ihan normijuttuja kun ne oli pieniä. Pinnakin taisi joskus olla kireellä. Lapsien kanssa vietetty aika kyllä on palkinnut, sillä sen avulla on luonut ihanan suhteen lapsiinsa. Jatka samaan malliin.

  4. Hanna69

    Kiitos kivoista kirjoituksistasi arkisesta elämästä. Varsinkin ruokaohjeitasi tulee seurattua ja keittokirjasikin hankin. Mistä muuten olet löytänyt sen pienen käteen mahtuvan raastimen, jota käytät ohjelmissasi?

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *