Taikuri Hilma

Hilmalla, joka aikaisemmin halusi isona muun muassa pyykkien levittelijäksi, on nyt uusia urasuunnitelmia. Topakka nelivuotiaamme nimittäin harrastaa nykyään taikuutta. Aluksi neidin taikatemppurepertuaariin kuului lähinnä tavaroiden kadottamisia (eli heitetään esine nopealla liikkeellä selän taakse) sekä ovien itsestään sulkemisia (tässäkin avainasemassa nopea, "huomaamaton" liike). Nyt Hilma on alkanut hyodyntää taikomislahjojaan myös leikeissä.

"Hilma on nyt kuningatar ja me palvellaan sitä, koska se taikoi meidät tottelevaisiksi." ilmoitti Helga eilen vakuuttuneena siskonsa taikavoimista. Illalla ruokapöydässä tytöt esittelivät miten Hilma taikoi heidät äänettömiksi. Suut liikkuivat mutta puhetta ei kuulunut, paitsi taikurin käskystä. Olimme Tuukan kanssa tietenkin todella vaikuttuneita. Taikuri itse totesi että kyllä, hän osaa taikoa, mutta taika toimii parhaiten ihmisiin. Hän oli nimittäin yrittänyt taikoa lastenhuonetta siistiksi, niin kuin prinsessoilla, eikä mitään ollut tapahtunut.

Tänään Hilma pohti taikuutta jo sen verran rehellisesti, että kuuntelin pientä, vähän pettynyttä taikuriani liikuttuneena, häkeltyneenä ja ylpeänä. ”Äiti, haluutko sä tietää miten mun ne taikatemput oikeesti toimii? Niin että mä taion ja kaikki muut vaan leikkii että se taika tapahtuu.”