Pieruhuumoria

Sain nukkua eilen aamulla pitkään, kun minulle katettiin tupaan hotellitason aamiainen 36-vuotispäiväni kunniaksi. Lisäksi päivään kuului paketteja, kukkia, lasten piirustuksia, kavereiden kyläilyä ja muuta hauskaa. Tänään oli työpäivä Helsingissä ja sen päälle Tuukka vei minut vielä syömään ja keilaamaan. Muistan hyvin miten tärkeitä synttärit olivat lapsena. Vuoden kohokohta ja paras päivä heti joulun jälkeen. Jossain vaiheessa aikuistumisen myötä vuosien täyttäminen ei enää ollutkaan niin tärkeää, mutta nyt taas on. Synttärit, myös Tuukan, lasten ja ystävien vuosipäivät, ovat kullan arvoisia syitä juhlia edes vähän perusarjen keskellä. Jaksaa näitä pakkasiakin taas paremmin.

Meillä on muuten uusi, varsin älykkään vaikutelman antava ilonaihe: pierutyyny. Ostimme sen Tuukan kanssa muutama viikko sitten lelukaupasta. Heti kun löysimme sen, olimme samaa mieltä siitä, että se on saatava. Ja on kuulkaas pörissyt. Kuinka hauskaa voi olla piilottaa tyyny jonkun tuolin pehmusteen alle ja kutsua sitten kaikki pöytään! Naurua piisaa, mutta tyyny ei vaan meinaa kestää meidän kovaa käyttöämme, siihen tulee reikiä. Teippiä kylkeen ja yhä onneksi toimii.

Olin viime viikolla Lahden Kärkkäisellä ostoksilla lasten kanssa. Löysin sieltä uuden, pienemmän pierutyynyn ja ostin sen, koska toinen on jo varsin heikkokuntoinen. Kassapojalla oli naurussa pidättelemistä kun Helga kysyi reippaasti tavaroita linjalle nostellessaan: Äiti, miksi sä TAAS ostit pierutyynyn? Punastelin tapani mukaan ja sanoin jotain epämääräistä Iskästä. 

Meillä kävi myös Kaksplus-lehden toimittaja (meinaan aina sanoa tässä Me kaks, mutta se olikin ihan erilainen lehti se). Haastattelun aikana Torsti käveli  ohimennen lattialla olevan pierutyynyn päälle ja minua nauratti niin paljon, että alkoi oikein hävettää. Torsti, mikä tilannetaju, hihkuin ja tunsin pojastani valtavaa ylpeyttä. Toimittaja kirjoittaa varmasti sinne että se Olga Temonen on hullu.