Oluella Garmisch-Partenkirchenissä

Olimme Tuukan kanssa viikonloppuna Etelä-Saksassa leffafestareilla. Meillä oli vuokra-auto, ja edellisenä päivänä lähiseudulla ajellessa näimme Garmish-Partenkirchenin tienviitan. Jompikumpi heitti vitsillä että tuonne vielä mennään. joku kerta kun täällä ollaan, olemmehan suuria makihypyn ystäviä molemmat. Kolmantena matkapäivänä tarjolla olisi ollut vielä lisää festarielokuvia ja joku seminaari. Jompikumpi huomautti että riittäisi kun oltaisiin vasta iltajuhlassa paikalla, tässä ehtisi ajaa sinne Garmisch-Partenkircheniin. Päätös oli selvä.

Ajoimme Alpeille ja siellä ne häämöttivät jo horisontissa, mäkihyppytornit. Olimme innoissamme kuin pikkulapset ja mitä lähemmäs olympia-areenaa päästiin (siellähän on siis järjestetty talviolympialaiset 1936), sitä enemmän arvuuteltiin että missäköhän ovat yöpyneet tai kisojen jälkeen bilettäneet Matti Nykänen, Toni Nieminen A.P. Nikkola, Janne Ahonen tai Harri Olli? Torneilla otettiin kuvia ja fiilisteltiin. Joimme juhlahetkeen sopivat oluet jääkylmällä terassilla eikä kumpaakaan harmittanut festareille jäänyt korkeakulttuuri, kun muistelimme ja googlettelimme suomalaisia Mäkiviikon Garmisch-Partenkirchenin osakilpailun voittaneita urheilijoita. On mahtavaa kun saa elää elämäänsä niin, että vierellä on ihminen joka innostuu samanlaisista asioista.

Kaupunki oli kuin idyllinen alppikylä. Kävimme syömässä perisaksalaisessa ravintolassa, ja sitten törmäsimme kunnon karnevaaliin, Alppihiihdon maailmancupin osakilpailun kilpailujärjestyksen arvontaan. Musiikkia, iloisia ihmisiä ja rommitotia. Olimme täysin ulkopuolisia ja silti olo oli kotoisa. Ajoimme takaisin festarikaupunkiin vasta illalla.

Hassua miten vitsistä alkanut, lapsuusmuistojen innoittama reissu olikin yhtäkkiä koko matkan kohokohta. Ja yllättävä kyllä, myös meidän kahden aidosti romanttisin ilta pitkään aikaan.

Ajatella. Siellä me istuttiin Garmisch-Partenkirchenin mäkikatsomon juurella ja muisteltiin lapsuuden penkkiurheilun juhlahetkiä. Siitä vuorokauden kuluttua näistä lapsuuden sankareista legendaarisin, Matti Nykänen, siirtyi ajasta iäisyyteen.

ihmiset hyva-olo perhe-ja-suhteet
Kommentit (1)
  1. Garmisch Partenkirhchen on kaunis kaupunki – varsinkin ne kaupunginosat, joissa pyörimme lahtelaisten tilkkutyöharrastajien kanssa syksyllä 2016. Ensimmäisenä yönä heräsimme puolen yön maissa jonkinlaiseen kulkueeseen, siinä oli marssijoilla lippuja ja vaakunoita ja torvisoittokunta säesti. kysyimme pikku hollimme emännältä siitä ja hän sanoi, että marssi on kerran kuussa. Hienoa, että kadun puolelle majoitetut retkeläiset saivat kokea sen.
    Muuten talot olivat kauniita ja koristeltuja, jotenkin satumaisia. Ja kääntyi minne vain, niin aina näkyi vuoria.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *