Blogit
Olgan kotona

Nyt erotaan!

Naimisissa olo ja perhe-elämä on ihanaa. Silti, kun on jakanut elämänsä 12 vuotta (josta 8 v. naimisissa) saman ihmisen kanssa, päädymme toisinaan Tuukan kanssa puhumaan siitä, millaista olisi jos emme yhtäkkiä olisikaan yhdessä? Kenenkäs kanssa sitä sitten hengailisi ja millaisia elämämme olisi nyt, jos olisimme aikoinaan valinneet jotain muuta?

Koska me kaksi olemme molemmat aika periaatteellisia (lue jääräpäitä), parisuhteen perinteisistä uskollisuusasioista meidän ei tarvitse vääntää. Luotamme toisiimme, siitä ei ole epäilystä. Silti siitä tosiasiasta, että saatamme hyvässä lykyssä olla koko loppuelämämme aikana toistemme viimeiset  ja ainoat kumppanit, puhumme yllättävänkin paljon. Harmittaako se? Olisiko elämä jonkun muun kanssa muka sitten onnellisempaa? Ja että mitä pitäisi tapahtua että me kaksi päätyisimme eroon?

Nyt nimittäin ollaan siinä kohtaa aikuisuutta, että osa ystäväpiiristä päätyy eroon. Ero on aina toki ikävä asia, mutta aiheuttaa toisaalta näin jämähtäneen pariskunnan keskusteluihin suorastaan kateellisia sävyjä. Kun Tuukka näki kuvia ystävänsä uudesta kauniista, nuoresta tyttöystävästä, hän huudahti spontaanisti: Nyt erotaan! Vielä 10 vuotta sitten olisin ehkä loukkaantunut tuosta kommentista, nyt saimme siitä vain hyvät naurut. Minä uskon että meidän onnellisen avioliiton salaisuus on juurikin se, että me puhumme kaikesta, myös tällaisista asioista.

Kyllä minä silti välillä kaipaan sitä alkurakastumisen huumaa. Sitä, kun valvoimme sängyssä aamuyölle asti, kun ei vain malttanut nukkua, oli niin ihanaa. Pidettiin valo päällä ja vain tuijoteltiin toisiamme. Muutama päivä sitten en saanut unta ja pidin Tuukkaa illalla hereillä. Käskin rapsuttaa minun selkääni ja jutella, mies koitti sitkeästi valvoa mukana. Sitten keksin, että ollaan sitä peliä että minä kirjoitan Tuukan selkään kirjaimia, joista muodostuu lauseita ja hän sitten arvaa mitä minä kirjoitan. Ajattelin tämän pelin aavistuksen romanttisemmin kuin mitä Tuukka. Heti yhden kirjaimen kirjoittamisen jälkeen Tuukka jo arvaili mahdollisia sanoja kun missäkin tietovisassa. Minua nauratti, ja käskin häntä odottamaan, muuten en saisi imelää rakkaudentunnustustani ikinä loppuun saakka. Ensimmäinen sana oli TÄMÄ, sen hän vielä jaksoi joten kuten odottaa. Seuraavan sanan piti olla HETKI, mutta heti kun olin ehtinyt kirjoittaa pelkän H-kirjaimen,  mies jo innoissaan huudahtaa: HOMO!

Nauratti jo niin paljon että annettiin sen leikin olla.

Kommentit (10)

  1. Katja – Tässä ja Nyt

    😀 Tuota selkään piirtelyä täälläkin joskus harjoitettu – täytyypä ottaa taas käyttöön 🙂

    http://aarrekarttani.blogspot.fi/

  2. Nyt alkaa olla aika

    Me ollaan oltu yhdessä vuodesta 1984 ja huomasin eilen, että mieheltäni ei tule minulle enää kuin rumaa puhetta ja haukkumista, kai aika eri teille mennä. Surullista mutta en voi muuta.

  3. Marra

    Aivan ihana kuva Teistä nuoresta parista kirkon alttarilla. Siinä te olette tahtoneet ja luvanneet rakastaa niin ylä- kuin alamäessä sekä pitkällä puuduttavalla suoralla. Tahdon -sanalla ja suudelmalla olette sinetöineet yhteiselämänne. Niin olemme mekin tehneet yli 37 vuotta sitten ja tässä sitä mennä köpitetään yhdessä eläkepäiviä viettäen ja nauttien yhdessäolosta. Onnea edelleenkin ja pitkää pinnaa,kärsivällisyyttä,rakkautta, lähelläoloa,hellyyttä,kosketusta, kaipuuta,ikävää,jälleennäkemisen riemua ja iloa 🙂
    Ihania ja kuulakkaita loppusyksyn päiviä sinne Marttilan tiluksille ja pirttiin !

  4. sukkalii

    Muistutus. Villasukkapaketti odottaa noutajaa Kausalan Siwassa.

  5. Ritva

    Jos kannattais vielä,jos ette ole jo olleet puhumassa ulkopuolisen ihmisen kanssa.Joskus huono käytös jää päälle,ettei sitä edes itse huomaa.Seurakuntakin järjästää avipareille leirejä.Tai aviliitto neuvontaa saa muutenkin,jos on halua vielä panostaa suhteeseen☺☺

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *