Blogit
Olgan kotona

Nolo jouluostos

Minulla on outo pakkomielle Villeroy & Bochin posliinijoulukoristeisiin. Törmäsin tähän piparkakkutaloon Kouvolassa ja aikani sitä hipelöityäni totesin että minun on vain saatava se. Perustelin ostoksen itselleni sillä, että olen ostanut edellisen saman valmistajan koristeen luultavasti vuonna 1999 tai 2000 ja olen jaksanut fiilistellä sitä joka ikinen joulu siitä lähtien. Mökki tekee siis tuolle kärrylle seuraa. Myyjä oli tosi kiva ja ystävällinen. "Tuleeko lahjaksi?" "Ei, kun ihan itselle."

Samalla kun hän pakkasi taloa myyntikuntoon tunsin pakottavaa tarvetta selitellä hänelle kuudenkymmenen euron ostostani, mokomaakin turhaa porsliinimöhkälettä. Samalla kun selittelin hänelle tuota äskeistä teoriaani, aloin omasta mielestäni kuulostamaan ihan ääliöltä, joltain ostosongelmaiselta. Tottakai vähän punaistuin. Kävelin ulos kaupasta ja olin itselleni kiukkuinen. Ei kai sille myyjälle nyt kuullu miksi minä ostin sen mökin. Jään odottelemaan koska minä opin suhtautumaan asioihin kun aikuinen, Saanhan minä ostaa rahoillani mitä haluan! Kas kun en keksinyt jotain hätävalhetta, että mummille vien.

Moni on kysellyt että mitä kuuluu neljälle kissanpoikaselle? Nämä pikkutyypit eivät pysy enää missään kopassa tai laatikossa vaan sinkoilevat ympäri tupaa kuin isommatkin kissat. Ainut haaste on nyt valvoa että Sssa! Sssa! –hokeva Torsti ei pyörittele pieniä turhan ronskein ottein… Voin vain kuvitella mitä tapahtuu joulukuuselle kun pikkukissat ottavat sen haltuun

Kommentit (20)

  1. vege kans

    On siinä runsas ja rönsyilevä porsliinitalo. Löytyy kyllä munkin ikkunalaudalta noita jouluposliinijuttuja, että eipä tässä parane naureskella :))

    Noista übersulosista kisuleista, niin oliko sulla joku apulainen kuvia ottaessa, vai miten sait ne pysymään sen aikaa paikoillaan tuossa pöydällä, että sait kuvat? Kun kaikki poseeraa niin hienosti mökin vieressä.
    Ja kiitosta vaan ihanasta blogistasi ja voi että kun tulisi lisää niitä tv-ohjelmia, niitä odotellessa ei auta kuin katsella tallennuksia vanhoista jaksoista.
    Ne ruokavinkit hirmu tarpeellisia kans tänne lihattomaan talouteen, ja kun en itse ole mikään erikoinen kokki, vaikka pakkohan sitä joka päivä jotain on kokkailla tällä ruokavaliolla.

  2. Marjukka

    No, posliinitalo ei oo miun maun mukainen 🙂 mutta saahan sitä itseä lahjoa. Kisut ne vasta on jotain. Meiltä kuoli viimevuoden aikana kaksi perheenjäsentä. Hyvän ja pitkän elämän elivät, toinen kollipoika 22 v. ja toinen 16 v. Uusia ei ole tullut hankittua, vaikka koti tuntuu niin tyhjältä ilman. Ottaa niin koville pitkäaikaisista lemmikeistä luopuminen , nyyh . Tahtoisin niin upottaa nenän kisun turkkiin ja haistella sitä. Ihmeellinen mieliteko 🙂 niin ja miten kaipaakaan että saisi ottaa kissaan syliin ja rutistaa ! Tulipa haikea olo, mutta sellaista elämä on. Iloa ja surua vuorotellen. Hyvää joulunaikaa kaikille kaksi- ja nelijalkaisille otuksille 🙂

  3. Metu

    Kisuista puheenollen: lueskelin sun vanhoja postauksia, vieläkö Milli & Musti ovat kuvioissa mukana?

  4. yksin

    Kaipaan niin, kisuni kuoli vajaa vuosi sitten…….

  5. minnamalja

    Kyllä saa ostaa välillä jotain ”hömppääkin” ihanan mökin olet löytänyt:)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *