Blogit
Olgan kotona

Minä, karjanomistaja

 Pienellä lehmällämme, Rositalla on utaretulehdus. Vetimet tuntuivat oudolta ja lämpimältä ja maito maistui vähän happamalta. Eläinlääkäri tuli hätiin, maidosta otettiin näytteet ja kyllä vain, utaretulehdus kolmessa vetimessä.

Olen oppinut paljon uutta tämän prosessin aikana. Ensin otetaan maidosta solutesti. Jos näytteestä löytyy tulehdussoluja, selvitetään maitonäytteistä mitä bakteereja löytyy. Ja lopuksi lääkitään. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun kyseessä on eläinlääkäriä lainatakseni ”puolivilli lehmä”, ei lääkitseminen olekaan ihan helppoa.

Rositalle määrättiin antibioottia sekä pistoksena että intramammaarituubeilla suoraan utareen päässä olevasta reiästä(!) sisään. Tiesin heti tämän kuultuani että ongelmia tulee. Vaikka Rosita on pieni, ei kuitenkaan niin pieni että sitä olisi helppo pitää paikallaan, ei edes isommalla porukalla. Kokeilimme pistämistä jo samana iltana, huonoin tuloksin. Piikin ja antibiootin kanssa sählääminen riuhtovan lehmän vieressä sai jäädä. Lääkkeen pursottaminen sisälle utareisiin lypsyn päätteeksi taas oli Rositalle ihan okei, joten päätimme kokeilla jos tulehdus lähtisi niillä.

Tänään oli kontrollin aika. Kaksi vedintä oli jo ok, mutta vielä jatketaan lääkitystä. Utaretulehdus saattaisi lähteä kuulemma ajan kanssa pois, mutta tulehdus aiheuttaa sen, että maitomäärä laskee, joten päädyimme lääkitsemiseen. Pistäminen tosin oli Rositan mielestä liikaa, joten toivomme ettei siihen tarvitsisi mennä. Eläinlääkärimme on hauska tyyppi ja jaksaa ihmetellä miten viitsimme pitää ja lypsää villiä lehmää. Hän kyllä varmasti tapaa työssään paljon asiallisesti käyttäytyviä lehmiä joten ymmärrän häntä täysin,

Lääkäri ehdottikin varovasti että eikö olisi harkinnan arvoista tehdä Rositasta karjalanpaistia ja hankkia ihan oikea, kesy lehmä, vaikka kyyttö? Perustelin että ei kai nyt sentään, eihän me syödä lihaa. Niin, ja meidän kaikkien mielestä Rosita on niin ihana ja sopivan kokoinen ja sympaattinen. On, vastasi lääkäri, niin kauan kunnes se sairastuu ja sitä pitää hoitaa.

Emme silti aio luovuttaa vielä. Sovimme että uudelleen lääkityksen jälkeen eläinlääkäri hommaa minulle solutestivälineet ja alan itse tehdä säännöllisiä solutestejä Rositalle, kuten oikeat lypsykarjanomistajatkin tekevät.

Kommentit (12)

  1. Minna

    Katsoin ihanaa ohjelmaasi Liviltä ja muistin, etten ole vieraillut hetkeen täällä blogissasikaan! Ihana perhe ja koti sinulla!

    Ja onnea vauvan johdosta ja paranemisia ”puolivillille hullulle lehmälle” ;D ;D ;D

  2. sivusta seuraaja

    Se ”reikä” siinä vetimen päässä on vedinkanava 🙂 Ja kyllä, solutestit on helppo tehdä itsekin, mutta jos tulehdussoluja löytyy, tarvitaan kyllä labra selvittämään mikä pöpö on kyseessä ja mikä troppi on avuksi. Jos käy huono tuuri, on onnitunut saamaan vaivan johon ei antibiootit purekaan ja se karjalanpaistivaihtoehto tulee eteen, valitettavasti.

    Linimentin joku neuvoikin ja tihennetty lypsy on erittäin hyvä lisäapu tulehtuneelle neljännekselle, eli soluttava osa utareesta tyhjennetään moneen kertaan päivässä.

    Maatalouskaupat myyvät naudoille tarkotettuja ns ”nenäpihtejä” joilla yhteistyöhaluttoman ammun saa rauhottumaan paremmin paikalleen. Ovat ikävä laite, mutta joskus eläin on hoidettava ja pistettävä sen omaksi parhaaksi, halusi se sitä tai ei. Tsemppiä hoitajalle, toivottavasti ammu paranee 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *