Minä, karjanomistaja

 Pienellä lehmällämme, Rositalla on utaretulehdus. Vetimet tuntuivat oudolta ja lämpimältä ja maito maistui vähän happamalta. Eläinlääkäri tuli hätiin, maidosta otettiin näytteet ja kyllä vain, utaretulehdus kolmessa vetimessä.

Olen oppinut paljon uutta tämän prosessin aikana. Ensin otetaan maidosta solutesti. Jos näytteestä löytyy tulehdussoluja, selvitetään maitonäytteistä mitä bakteereja löytyy. Ja lopuksi lääkitään. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun kyseessä on eläinlääkäriä lainatakseni ”puolivilli lehmä”, ei lääkitseminen olekaan ihan helppoa.

Rositalle määrättiin antibioottia sekä pistoksena että intramammaarituubeilla suoraan utareen päässä olevasta reiästä(!) sisään. Tiesin heti tämän kuultuani että ongelmia tulee. Vaikka Rosita on pieni, ei kuitenkaan niin pieni että sitä olisi helppo pitää paikallaan, ei edes isommalla porukalla. Kokeilimme pistämistä jo samana iltana, huonoin tuloksin. Piikin ja antibiootin kanssa sählääminen riuhtovan lehmän vieressä sai jäädä. Lääkkeen pursottaminen sisälle utareisiin lypsyn päätteeksi taas oli Rositalle ihan okei, joten päätimme kokeilla jos tulehdus lähtisi niillä.

Tänään oli kontrollin aika. Kaksi vedintä oli jo ok, mutta vielä jatketaan lääkitystä. Utaretulehdus saattaisi lähteä kuulemma ajan kanssa pois, mutta tulehdus aiheuttaa sen, että maitomäärä laskee, joten päädyimme lääkitsemiseen. Pistäminen tosin oli Rositan mielestä liikaa, joten toivomme ettei siihen tarvitsisi mennä. Eläinlääkärimme on hauska tyyppi ja jaksaa ihmetellä miten viitsimme pitää ja lypsää villiä lehmää. Hän kyllä varmasti tapaa työssään paljon asiallisesti käyttäytyviä lehmiä joten ymmärrän häntä täysin,

Lääkäri ehdottikin varovasti että eikö olisi harkinnan arvoista tehdä Rositasta karjalanpaistia ja hankkia ihan oikea, kesy lehmä, vaikka kyyttö? Perustelin että ei kai nyt sentään, eihän me syödä lihaa. Niin, ja meidän kaikkien mielestä Rosita on niin ihana ja sopivan kokoinen ja sympaattinen. On, vastasi lääkäri, niin kauan kunnes se sairastuu ja sitä pitää hoitaa.

Emme silti aio luovuttaa vielä. Sovimme että uudelleen lääkityksen jälkeen eläinlääkäri hommaa minulle solutestivälineet ja alan itse tehdä säännöllisiä solutestejä Rositalle, kuten oikeat lypsykarjanomistajatkin tekevät.