Melkein pinkki perennapenkki!

Tämä blogipostaus on tehty yhteistyössä Plantagenin kanssa.

Minulta on kysytty useaan otteeseen blogiyhteistyötä enkä ole oikein innostunut. Nyt kun puutarhamyymälä Plantagen halusi minun toteuttavan jonkun pihaprojektin heidän tuotteillaan, en yksinkertaisesti voinut vastustaa kiusausta. Olen nimittäin jo pitkään suunnitellut talon edessä olevan nurmikkoympyrän pyöristämistä perennapenkillä. Kyseinen ympyrä tehtiin jonkun muun kaivinkoneprojektin yhteydessä, ihan vain käytännön syistä, jotta kauppakassien ja lasten kanssa pääsee autolla helpommin lähemmäs taloa ja sieltä pois. Tarkoitus oli tehdä ympyrään luonnonkivireunukset ja sen sisään tietenkin kivoja istutuksia. Projekti on jäänyt tavallaan kesken ja nekin muutamat reunuskivet mitä olen siihen saanut kaivettua, ovat lähteneet liikkeelle viimeistään aura-auton mukana.

Tämä uuden kukkapenkin paikka on myös nk. ”vierasautojen parkkipaikka” eli on kiva saada siihen jotain kaunista, kulahtaneen pensasaidan sijaan, toivottamaan vieraat tervetulleiksi. Marssin siis lasten kanssa Lahden Plantageniin, koska halusin tehdä puolikaaren mukaisen kukkapenkin, mikä pyöristäisi tasaiseksi jääneen reunan. Yritin valita mahdollisimman luonnollisen näköisiä ja Marttilan vanhaan henkeen sopivia lajikkeita. Huomasin taas että pidän kaikista eniten pienikukkaisista, vaaleansävyisistä perennoista.

Jos Hilma ja Helga olisivat saaneet päättää, olisi koko penkki nyt täynnä pinkkejä kukkia. Annoin pinkin kanssa periksi edessä olevien jo tuuheasti kukkivien sammalleimujen kanssa, sekä vasemmalle taakse istutettujen, vasta syksyllä kukkivien syysleimujen kanssa. Lisäksi valitsin taakse keskelle valkoista jaloangervoa (toivon että penkin takana olevan terijoen Salavan varjo riittää jotta Angervo menestyy) ja oikealle erilaisia unikoita. Minähän tunnetusti en ole mikään kitkijätyyppi, joten sain henkilökunnalta (joka oli muuten huumorintajuista porukkaa), vinkin istuttaa tasaisesti joka puolelle matalaa, kaunista valkokukkaista pikkutalviota, joka kuulemma levitessään estää hyvin rikkaruohojen leviämistä. Saas nähdä…

Itse penkin tekeminen olikin sellaista säätämistä kun vain kolmen lapsen kanssa olla voi. Ensin leikattiin vanha pensasaita ja siivottiin risut pois. Alle laitettiin suodatinkangas vähän jarruttelemaan ruohon ja nokkosten läpi puskemista ja jo tämä pelkkä ”lakana” sai lapset innostumaan. Arvioni siitä, että 6 säkkiä puutarhamultaa riittäisi penkkiin, oli luonnollisestikin alimitoitettu, joten jatkoin penkin tekoa kärräämällä Torstin kanssa kasvimaalta lisämultaa penkkiin. Helga otti meistä myös tosi hienon kuvan. Siinä vaiheessa kun aloimme suunnitella mikä kukka tulee mihinkin kohtaan, alkoi Helgalla mennä hermot. Voin kertoa että 5-vuotiaalle ajatus epäsymmetrisestä kukkapenkistä on mahdoton. Lopulta päästiin kaikkia tyydyttävään lähes symmetriseen ratkaisuun ja siinä kohtaa lasten kiinnostus sopivasti lopahtikin ja sain istuttaa kukat ja kerätä ja kärrätä luonnonkivet reunoiksi rauhassa. Yhden illan hommaksi tuo oli aika työläs ja etenkin kivien (joita meidän vanhan hevostarhan pohjassa onneksi piisaa,) kantaminen kävi kunnon päälle, mutta olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Etenkin lasten kannalta oli kiva, että puutarhamyymälästä löytyi jo valmiiksi kukkivia perennoja. Ja itse asiassa minustakin, juuripaakuista istutettu perennapenkki kun ei näytä heti työn valmistuttua oikein miltään.

'