Marttilakierros, huone 5: Miestenhuone

Tiedän, kuulostaa ihan wc:ltä, mutta ei, tämä on ihan tavallinen huone, kirjasto ja Tuukan työhuone samassa paketissa. Huone on nimetty miestenhuoneeksi ilmeisesti jo silloin kun Marttila on rakennettu (v. 1900), se on ollut miesten tupakkahuone kuulemma aina. Tiedättehän, sellainen syrjäinen huone, mihin herrat ovat ruokailun jälkeen siirtyneet salista omaan rauhaan polttelemaan piippujaan, pois naisten helmoista kuleksimasta. Sovinistinen ajatus kyllä, mutta sellainen maailma on ollut. Nyttemmin maailma on pitkälti kääntynyt toisinpäin, ja hassua että se onkin synnyttänyt miestenhuoneilmiön uudestaan.

Nyt miestenhuoneet ovat oikeasti tulleet taas muotiin. Nykymies kun asuu useinmiten eteisestä ullakkoon täysin naisen sisustamassa kodissa. Kun se on huomattu, on miehille annettu "omaa tilaa" ja heille on lahjoitettu naisen toimesta joku oma nurkka, mihin voi ostaa tummia kalusteita ja tehdä baaritiskin. Joskus kun joku heittää tämän huoneen ovella termin "Man cave", minulla nousee ihokarvat pystyyn. En ymmärrä tällaisia rooleja ja huonejakoja, vaikka tämä onkin Tuukan huone, olemme rakentaneet kirjahyllyt sinne yhdessä ja kantaneet huonekalut sinne yhdessä. Yhtälailla kaikki muukin Marttilan sisustus on mietitty yhdessä. Tuukka valitsi keltaisen ruusutapetin salin seiniin, en minä. Olen tasa-arvon kannattaja, myös sisustuksessa.

Mutta pidän myös perinteistä. Ja koska Marttilassa on ollut miestenhuone, se on siellä edeeenkin. Ja se on myös Tuukan työhuone, minun työhuoneeni on yläkerrassa. Miestenhuoneen musta lattia oli aikoinaan minun ideani. Lapsuudenkodissani äidin ja isän makuuhuoneessa oli mustaksi maalattu puulattia, minusta se oli aina jotenkin mystinen ja ihana. Siksi keksin että tähän tummasävyiseen huoneeseen se voisi toimia. Pöly näkyy hinosti, mutta tuleepahan siivottua.