Marttilakierros, huone 2: Tupa

Tupa on huone missä me olemme luultavasti eniten. Se on keittiön jatke, ja etenkin talvisin se paikka missä vietetään aikaa, koska se on keittiön ohessa myös talon lämpimin huone. Tuvan iso pöytä on myös lasten lempipaikka piirtää ja askarrella, joten monesti tuntuu että tupa on se huone missä me todella asumme.

Marttilaa etsiessämme meillä oli haave talosta, missä olisi tupakeittiö. Tässä löytämässämme, muuten meidän mielestä täydellisessä kodissa oli kuitenkin erillinen keittiö ja sen vieressä tupa. Ratkaisimme asian avaamalla seinää ja leventämällä keittiön ja tuvan välistä oviaukkoa sen verran, että tupa edes jollain tapaa yhdistyi keittiöön. Muuttaessamme taloon tupa oli todella kylmä, koska lattian alla oli lähes koko huoneen kokoinen kellari, ja kellarin päällä pelkkä paksu lankkulattia, muttei mitään eristystä. Aika monta vuotta kului ennen kun annoimme periksi, ja teetätimme lattiaan kunnon eristysremontin. Kaikki vanha, painunut purueristys poistettiin seinän vieruksilta. Kellaria pienennettiin reilusti, lattian alus eristettiin, leveät lattialankut irrotettiin, vietiin höylättäväksi ja kiinnitettiin sitten uudelleen. Sama operaatio suoritettiin sekä tuvan että keittiön lattialle ja kyllä kannatti.

Tuvan pirtinpöytä on niitä harvoja huonekaluja mitkä olivat talossa jo kun muutime tänne, eli se on Marttilan alkuperäinen pöytä. Saimme talon myyjiltä vielä myöhemmin lahjaksi vanhan juhlaliinankin mikä on aikoinaan pöytään teetetty. Pöydän yläpuolella on leipien kuivaukseen tarkoitettu teline, johon minäkin olen koittanut välillä leipoa ruisnäkkäreitä kuivumaan. Vaikka leivon omasta mielestäni jättimäärän ruisleipiä kerralla (4 litran taikinan), täyttyy tekemistäni leivistä telineen orsista hikisesti kolme. Ovat muuten olleet tämän talon aikaisemmat emännät todella kovia leipomaan.

Lopuksi vielä yksi kuva tuvasta sinä päivänä kun muutimme Marttilaan: