Blogit
Olgan kotona

Maastoon!

Meillä oli hevosia jo silloin kun olin lapsi. Harrastin ratsastusta, mutta eihän siellä Nurmeksen perukoilla mitään kenttää ollut, pelloilla mentiin ja kaikki loppu aika ratsastettiin teitä pitkin, eli ”maastossa” kuten ratsastustermein kuuluu sanoa. Lapset ovat jo muutaman kerran toivoneet pääsevänsä maastoon ratsastamaan, mutta olen jarrutellut, koska poikkeuksetta hevoset ovat innokkaita ja reippaampia maastossa (se on niiden mielestä kivaa!)  ja oistaiseksi olen nähnyt yhdistelmän aloitteleva ratsastaja ja kentän kiertämiseen vähän tylsistyneen ponin parhaimpana yhdistelmänä.

Mutta tänään oli se päivä! Helga on alkanut ratsastamaan vanhalla suomenhevosella Elholla niinä päivinä kun Kirppu on täällä. Tämä kolmikko, Hilma Pette-ponilla, Kirppu Carminalla ja Helga Elholla lähtivät tänään maastoon, eli toisin sanoen ratsastivat ympäri meidän tonttiamme, kotieläinpihalla ja talon puolella, kaikkialla mihin pääsivät, kunhan pysyivät aitojen sisäpuolella. Hevoset ovat olleet pihalla nyt paljon irti ja tottuneet ympäristöön. Näin ollen tiesin ettei liikoja yllätyksiä olisi tulossa.

Toista se oli ennen vanhaan. 80- ja 90-luvun taitteessa minulla ja pikkusiskollani oli tapa saada vaihtelua ratsastukseen seuraavalla leikillä:

Ratsastimme umpimetsään metsäteitä ja polkuja pitkin. Kun olimme tarpeeksi kaukana,  painoimme silmät kiinni, otimme ponien harjoista tukevan otteen ja annoimme niiden juosta. Sitten mentiin riemusta kiljuen, oksat osuivat kasvoille, pian oltiin selkeästi tiellä, ponit olivat innoissaan ja vauhti kiihtyi. Silmät sai avata vasta kun ponit pysähtyivät, eli poikkeuksetta kotipihassa. Olen todella ylpeä vanhemmistani että he luottivat meihin. Luottivat siihen että me osaamme ja luottivat poneihin, jotka tosiaan olivat sen luottamuksen arvoisia.

Tänään valvoessani pieniä tyttöjäni jotka silmät loistaen ravasivat ensimmäisiä maastokierroksiaan, tiesin että pian on se aika kun minua ei enää tarvita vieressä seisomassa. Sitten minun on pakko luottaa että opit ja järjen ääni ovat menneet perille ja päästää heidät ihan oikeaankin maastoon. Aion kyllä vaatia että he pitävät silmänsä auki.

Kommentit (5)

  1. Nimetön

    Niitä elämässä kannattelevia lapsuusmuistoja ❤ Kiitos ihanista kuvista, sai hymyn huulille. Etenkin tuo vähän pullea ja hidas pienin poni.

  2. Madame 54

    Niinpä.
    Ja miksiköhän tämän pvän vanhemmat vartioivat lapsensa hengiltä? Ylihyysäämisellä kasvatetut lapsukaiset on uusavuttomuutta pursuavia lällytteleviä lapsiaikuisia. Kaiken kruunaa lasten päätösvalta mitä tänään tehdään ja mitä syödään, ja vanhemmat vikisee kukkaro levällään vieressä.

  3. Maiju

    Näin se on meno nykyään. Siksi varmaankin äidit ja isät ovat ihan umpiväsähtäneitä jo yhden lapsen kanssa, kun hänelle on annettava kaikki huomio koko ajan.

  4. Ääni

    Olikohan nyt luetun ymmärtämistaidossa puutteita? Missä ihmeessä se Olgan ”ylihyysääminen” oli, tai ”hengiltä vartiointi”? Minä löysin vain erittäin järkevää huolenpitoa ja kyllä, myös irti päästämistä. Madame54 voisi kyllä riisua sen tiukan piponsa, se kun aiheuttaa myös sappivaivoja 😀

  5. Maassu

    Niin ja missä kohtaa Madame muka niin sanoi Olgan tekevän? Ei missään. Luetun ymmärtäminen taitaa olla ihan muualla vähissä kuin Madamella!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *