Maaseutufiilistelyä ja perheriitaa

Ajoin tällä viikolla kaksi kertaa Helsinkiin, molemmat vähän eri reittejä, ja siinä ajellessa ja suomalaista maaseutua katsellessa tuli mieleen, ettei täällä nyt hassummalta näytä. Maaseutu kuulemma autioituu, mutta kyllä siellä joka pellolla joku traktori pörrää. Tiet on kuulemma huonoja, mutta minusta välillä tuntuu että ihan hyviä teitä revitään auki ja päällystetään uudestaan, ihan huvin vuoksi. Keski- tai Etelä-Eurooppaan matkustaessa jo lentokentälle saapuessa minä aina ihailen paikallista maaseutua, rakennuksia, eläinhakoja; voi kun meillä Suomessakin olisi tällaista. Tänään Lahdentietä kotiin päin ajellessa päätin katsoa Suomea kuin vasta maahan laskeutunut ulkomaalainen ja pidin kovasti näkemästäni. No joo, aika kohtuuttomnan paljon kuivureita (onko joka talossa todella oltava oma?!) ja harmillisen vähän mitään eläimiä, mutta silti aika kaunista ja kotoisaa. Ajan edelleen mielummin kotiin maalle kuin kaupunkiin. 

Lapset ovat sairastaneet vuoronperään koko viikon ja me olemme Tuukan kanssa tuskin nähneet toisiamme. On vain vaihdettu vahtivuoroa tai otettu lapsista koppi lastenvahdilta, niin paljon molemmilla on ollut töitä. Alkuviikosta meille tuli riitaa lasten kasvatuksen yksityiskohdista, pieni asia paisui liian isoksi ja sai aikaan riidan. Aattelin kuten aina, että hetihän se pitää selvittää, mutta eipä ollakaan selvitetty. Arki rullaa vaikka ei ihan paras fiilis keskenään olisikaan. Olen aina ollut sellainen riitelijä, että asiat on selvitettävä nyt ja heti, tai en saa yöllä unta. Nyt sovimme asiat vain pintapuolin ettei tartte turhia mököttää, mutta tietty viileys jäi, eikä vaan ole ollut aikaa liikoja leperrellä. Kaikki on periaatteessa ok, mutta molemmat tietää ettei kuitenkaan ihan kunnossa. Tänään havahduin. Jo 3 päivää riidasta ja edelleen ei halailla, ihan varmasti ennätys! Ja ennen kaikkea ennätys myös siinä, että minä en ole yhtään stressissä. Olen jopa nauttinut omasta rauhasta ja saanut asioita tehtyä. Tuli hyvä mieli, koska tajusin, että riitoja tulee ja menee, muuta kumpikaan meistä ei ole tästä suhteesta mihinkään lähdössä.

Tuukka jos luet tämän, aja varovasti kotiin yöllä. Huomenna edessä koko perheen  euroviisukatsomo ja sunnuntaina on äitienpäivä. Odotukseni viikonlopun suhteen ovat korkealla. 

Kommentit (7)
  1. Auringinkukka
    9.5.2014, 18:34

    Hei Olga. Elämä on liian lyhyt turhanpäiväiseen riitelyyn. Laita viesti tai soita Tuukalle heti. Vähän henkilökohtaisempaa kuin tämä reitti… Pitäkää huolta toisistanne ja kaikkea hyvää teille . Arjen ystävällisyys on haastavaa mutta parasta onni löytyy arjesta reseptiä :j

  2. himatuikku II
    9.5.2014, 19:44

    Elämä on laiffii (kenenköhän ….) no mut eihän tää tosiaan ole aina, eikä voikaan olla ruusuilla tanssimista! Välillä “ryysyisyys” ja välillä “ruusuisuus”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *