Lötkö päivä

En tehnyt tänään oikein mitään. Kävin aamulla ratsastamassa ylikierroksilla käyvän hevosen ja Woody taisi imaista minusta mehut ihan kokonaan, sillä koko päivä meni ihmetellessä että mitäs sitten. Koko päivän tekemiset rajoittui pakollisiin ruoan tekoon, tiskikoneen tyhjentämiseen ja pyykkikoneellisen pesemiseen. Loppu aika vaan hengailtiin tyttöjen kanssa pihalla, tytöt hoitivat ponia ja käytiin kävellen katsomassa loppuja hevosia laitumella. Koko ajan nukutti, syötin Torstia toooosi hartaasti samalla lepäillen ja harkitsin jopa päiväunia. 

Tuukka leikkasi koko päivän viime viikolla kuvaamaamme Apulannan uutta videota (tulee muuten hyvä länkkärivideo!). Niinä päivinä kun Tuukka tekee kotona töitä minä jotenkin lamaannun. Odotan koko ajan että tehtäisiin jotakin yhdessä, vaikka tiedän ettei tehdä, vaan Tuukka tekee töitä. Minä voisin tehdä omia juttujani, ihan samaan tapaan kun silloin kun Tuukka on muualla töissä, mutta en osaa. Ramppaan Tuukan luona ja haahuilen, olo on ihan höhlä.
On kyllä toisaalta ihan kiva olla rauhassa ja seurailla tyttöjen touhuja. Niiden jututkin oli kieltämättä taas hyviä. Hilma kieltäytyi saunasta koska massu oli kipeä, on kuulemma vauva tulossa. Hilma myös vetäisi Helgan kengät tänään jalkaansa ja tokaisi: Istuu kun nakututtu! Kirppu puolestaan kysyi saunassa saavatko he saunan jälkeen vielä iltapalaa? Lupasin jotakin. Kirppu: Voisitko sä äiti pilkkoa taas raakaa kaalia kun se on niin hyvää, vähän liian hyvää.”

Tästä hiljaisesta päivästä jäi päälimmäiseksi mieleeni se, että olin tosi ylpeä siitä, että perheessämme on viisivuotias jonka mielestä kaali on “vähän liian hyvää”.