Olgan kotona
Olgan kotona

Locon tarina

Kaupallinen yhteistyö: Purina

Yhteistyössä: Purina Beyond

Minulta on pyydetty usein enemmän ja tarkempia tarinoita meidän eläimistämme, ja etenkin koirista ja kissoista. Kun minua pyydettiin mukaan Purina Beyond-kampanjaan, näin tässä tilaisuuden saada aikaiseksi avata jokaisen koiran tarinaa täällä tarkemmin. Lisäksi tuote oli minulle (ja koirillemme) ennalta tuttu ja myös arvoiltaan sekä laadultaan hyväksi havaittu, joten mikä ettei! Tämä on tarinoista ensimmäinen, eli Locon tarina.

Jos minun pitäisi valita yksi elämäni koirarotu, se olisi ehdottomasti Bordercollie. Meidän Loco (lyhytkarvaisen ja pitkäkarvaisen bordercollieiden sekoitus) on pihan koirien järjen ääni, narttukoira, joka on uskollisesti paimentanut pihapiirin eläimiä jo 13 vuoden ajan. Loco tuli meille hyvinkin perinteiseen tapaan. Meillä oli tuolloin koiranpentu Bongo (joka sittemmin harmillisesti menehtyi alle vuoden ikäisenä) ja Loco otettiin sille kaveriksi. Rotu oli minun vaatimukseni eikä Tuukalla ollut sitä mitään vastaan. Loco on järjestyksessä minun elämäni kolmas bordercollie. Lapsuudessa meillä oli mahtava pallohullu-koira Nappi ja Napin jälkeen lampaita paimensi Ringo. Ringo jäi Nurmekseen kun muutin sieltä pois, ja palasi sieltä vielä meille Marttilaan, mutta siitä kohta myöhemmin.

Näin keltaisessa pörssissä ilmoituksen luovutusikäisistä borderin pennuista ja soitin heti. Pienikokoinen ja muuta porukkaa tarkkaileva, ”toinen silmä mustana”- pentu tuntui heti omalta. Ja Loco muutti samalla reissulla meille. Pentu-Loco oli juuri sellainen ihana pallero kun pennun pitääkin. Viisas ja tutkiskeleva luonne näkyi siitä heti. Loco tarkoittaa espanjaksi hullua, mutta nimi ei ollut enne. Jo pienestä asti Locossa on ollut jotain sydäntäsärkevän vaatimatonta. Minusta tuntuu että sillä on omatunto, sillä jo se tekee jotain väärää, sen käytös muuttuu jo valmiiksi katuvaksi ennen kuin edes huomaat mitä se on tehnyt. Loco on niitä koiria joiden on vaikea katsoa pitkään ihmistä silmiin. Lampaita se kyllä jaksaa tuijottaa puoli päivää putkeen, mutta odotas kun otat koiran kainaloon ja koitat saada katsekontaktia niin ei.

Loco ja Tuukka vuonna 2006

Se on harvoin haukkuva, tarkkaavainen ja uskollinen, ja sillä on hyvin vähän pakkomielteitä, mitä rodun edustajilla usein on (kuten sillä lapsuuteni Napilla oli se pallo) Locon ainoa rasittava piirre on sen haukkuminen silloin kun ratsastan kentällä. Käynti ja ravi ovat ok, mutta hevosella laukkaaminen ja varsinkin esteiden hyppääminen on sen mielestä sen verran jännää, että sitä kuuluu kommentoida äänekkäästi kentän laidalta.

Loco on työkoira, ja tuntee selkeästi vastuuta tilan eläimistä. Se kulkee aamutallin rutiinit mukana alusta loppuun ja osaa paimentaa jonkun verran, mutta vain sen mitä luontevasti on tullut, mitään paimenkursseja emme sen kanssa ole käyneet. Mutta logiikkaa sillä siihen hommaan kyllä on, tuo eläimet aina ihmistä kohti jne.

Loco ja minä 2006
Loco 1 v.

Locon ollessa 3-vuotias, lapsuudenkotini viimeinen Bordercollie Ringo tuli viettämään eläkepäiviään meille. Tästä seurasi rakkaustarina, josta syntyi seuraavina vuosina kahdet pennut. Ringon lähdettyä taivaallisten herkkujen äärelle Loco päätti lopettaa pentujentekopuuhat. Muutamia sulhasia on sille vuosien varrella koitettu esitellä, mutta Locoa ei kiinnosta. Ringo olikin erityinen.

Vaikka tuossa aiemmin sanoin että Loco harvoin tekee mitään väärää, mutta yhden jutun minä muistan: Menimme Tuukan kanssa naimisiin meidän alapellolle pystytetyssä jättimäisessä teltassa. Oli hääjuhlan ilta, vieraat tanssivat ja teltan toiseen päähän oli nostettu iltapalaa nälkäisille. Yhtäkkiä näen herkkupöydän reunalla Locon, joka on nostanut etutassut pöydälle, ja hotkii suuhunsa valtavan kokoista brie-juustoa.

Torstin suosikkikoira

Loco on koira jota koko perhe rakastaa, mutta myös ihan erityisellä tavalla arvostaa. Sen pinna on kestänyt kaikki nämä vuodet lasten leikkejä ja aina lasten touhuja seuratessaan sillä on silmissään rakastava ja viisas katse. Kun lapset olivat pieniä ja nukkuivat vaunussa ulkona, Loco vahti uskollisesti vaunun vieressä. Nyt iltaisin lasten huoneen ovi narahtaa ja Loco hiipii lasten huoneeseen nukkumaan. Loco on täyttää tänä vuonna 13 vuotta. ikä ei paina, onneksi vielä.

Vaikka juustovarkaustarinasta ei heti uskoisi, Loco on meidän koirista ruoan suhteen selkeästi valikoivin. Loco ei hotki eikä sekoile ruokailutilanteissa, vaan haluaa syödä rauhassa ilman muiden koirien kanssa aiheutuvaa kilpailua. Siinä missä toiset, Dedo ja Tara syövät vierekkäin, Loco syö aina kauempana. Ei siitä mitään erityistä rähinää synny, mutta tuntuu vain että Loco ei ihan ehdi niiden kahden hotkijan vauhtiin.

En ole lähtenyt koirien raakaruokabuumiin sen kummemmin mukaan, kyllä ne luita saavat, mutta meidän koirat voivat hyvin laadukkaalla, paljon lihaa sisältävällä kuivamuonalla, ja hyvä niin. On ihanan helppoa antaa koiralle ruokaa missä joku muu on miettinyt ruoan sisällön valmiiksi, jättäen pois kaiken ylimääräisen. Purina Beyond-ruokien kaikki maut maistuvat Locolle mukisematta, kuvassa Loco testailee Purina Beyond Kana-ruokaa. Lisätietoa Purina Beyond- koiranruoista saat täältä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *