Lisää tallihommia ja muita heppakuulumisia

Minulle tuli yhtäkkiä pakottava tarve kirjoittaa tänne jotain tajunnanvirran tapaista hevosista, koska tulin juuri iltatallilta. Tänne kuuluu kaikin puolin kyllä hyvää, mutta haasteellista. Tallityttöni mursi jalkansa vappuriennoissa, (ei onneksi esimerkiksi meidän hevosen tallomana) mutta kuitenkin, Emmin kolmen viikon kyynärsauvat tietää meille ja hevosille aikaisia talliaamuja. Se todellisuus iski konkreettisena sateena kasvoille tänä aamuna, kun herättelimme Tuukan kanssa hevosia kuuden aikaan ylös että hop, ulos sateeseen ja aamuheinille! No, ei ne siihen kuole, päinvastoin. Tuntuu että hevosten mielestä tällainen viima on aika kivaakin, eipähän ole ötököitä.

Uusi heppa Alma on kotiutunut niin hyvin että siitä on tullut ihan villi. Koska hänellä on nyt kavereita, hän voi vaikka hypätä korkean aidan yli niiden luokse jos siltä tuntuu. Edelleen siis kiltti ja asiallinen hevonen, mutta ensimmäiset päivät irti pihapiirissä olivat sen psyykelle ehkä vähän liikaa. Tai siis että oli liian ihanaa. Nyt oma hiekkatarha tuntuu välillä kamalan tylsältä, joten hän on todistanut estehyppykykynsä meille ihan käytännössä.

Vanha (19v.) suomentammani Elho on kantavana, ravivarsa tilauksena kaverille tulossa, ja minun huoleni on lähinnä se, kuinka saisin syötettyä sille, loputtoman liikkuvaiselle eläimelle tarpeeksi väkirehuja ja kaikkea muutakin tarpeellista, että se ei laihtuisi ja varsa kasvaisi. Nyt Elho on aika ok kunnossa, kiitos hamppu- ja rypsiöljyn mitä se syö rehujen seassa, mutta kesä on eina ollut haasteellinen. Hyviä lihotusideoita otetaan vastaan, Oljyt, pellavaiset, greenlinet ja muut perusjutut on jo käytössä. No, eiköhän se kun tuo vihreä alkaa kunnolla kasvamaan….

Ratsastuksesta muuten sen verran että taistelen henkisesti kilpailumotivaationi kanssa. Tavallaan haluaisin, mutta toisaalta jännitän kisoja jostain syystä aika paljon, enkä pidä siitä. Lisäksi kisaaminen on tällaiselle perheenäidille tosi aikaavievää, eikä senkään takia kamalasti houkuta. Kotieläinpihalla on sellainen vaikutus (sitten kun se juhannusviikolla aukeaa) että kun se on kiinni, olisi hirvittävän kivaa tehdä jotain kivaa yhdessä vain perheen kanssa. Voitte vain kuvitella kuinka lapset oikeen villiintyy kun ehdotan kisoihin lähtemistä. No ei ihan.

Mutta kyllä mä silti n. 4 krt viikossa ratsastan, ja kivaa se edelleen on. Varsinkin nyt, kun Tuukka lähtee usein seuraksi ja kun on toinenkin heppa jonka kyytiin välillä pääsee. Tuleva leffaroolikin kummasti motivoi, on ihan mielenkiintoista pohtia ja kokeilla miten ratsastaa ihminen jonka jalat ei toimi. Eli hevosrintamalla kaikki hyvin, tallihommat pitää koko perheen kunnossa ja kyllä se Emminkin jalka siitä paranee.

Kommentit (3)
  1. Kantavan tamman ruokinnasta voisi löytyä apua homeopaatti Anna Kantolalta, vuosien kokemus hevosten hyvinvoinnista ja ruokinnasta. Lisätietoja löytyy http://www.annakantola.fi

  2. Hei..Isälläni oli ravihevosia ja niille juotettiin melanssia,,varmaan tiesitkin tuon jutun…mutta jos ruokahalu huono niin tämä voisi auttaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *