Lapset kesälomalla ja itse töissä. – Miten te muut selviätte tästä!?

Minulla ei ole hajuakaan miten selviän kunnialla seuraavasta kahdesta viikosta. Yhtälö on suorastaan kiehtova: Kamalasti tekemistä kotona koska kotieläinpiha aukeaa muutaman viikon kuluttua. Lisäksi Helsingissä on vielä iso määrä Optiparin töitä tekemättä, ja sieltä pitäisi selvitä kesälomille ennen kuin Farmi juhannusviikolla aukeaa. Lisäksi lapset ovat kesälomalla, eli niitäkin pitäisi hoitaa, tai ainakin katsoa edes perään.

Vastaus kaikkeen tähän on jotakin sellaista kun isovanhempien, tallityöntekijäni Emmin, minun sekä Tuukan, eli kaikkien mahdollisten voimavarojen yhteen sulauttaminen, jonka lopputuloksena on varmasti ihan hauska kesäkuu. Silti kuvio tuntuu työläältä, ennen kaikkea henkisesti. Lapset kun haluaisivat ottaa kaiken mahdollisen irti ensimmäsistä kesälomapäivistään, mutta minä keskityn vähintään viiteen asiaan yhtäaikaa, ja niistä ehkä vähiten heihin.

Tänään tehtiin näin: Onnistuin pukemaan työmatkan Helsinkiin lasten mielissä jotenkin kiehtovaksi Helsingin reissuksi, ja siis lapset lähtivät Helsinkiin mukaan. Lisäksi Tuukka oli löytänyt netistä itselleen jostain Pornaisten perukoilta aggregaatin, joka piti aamun työmatkan varrella käydä hakemassa. Tämä aggregaatti olikin sitten melkoisten mutkien ja kuoppaisten pikkuteiden takana ja nopea arvioni matkaan jo tympääntyneelle lapsille, ”Menee n. 10 minuuttia!” Oli kaikilla mittaireilla yötiöpositiivinen. Jo hyvissä ajoin ennen koko aggregaatin luokse saapumista alkoivat ensimmäiset lasten pahoinvointioireet, joten jouduimme vähän väliä pysähtymään penkerelle hengähtämään.

Perillä Helsingissä oli jo helpompaa. Yllättävän hyvin lapset jaksoivat toimistolla leikkiä ja pyöriä, kunnes iltapäivällä isäni tuli hakemaan heidät kylään. Illalla menimme vielä yhdessä syömään, siitä automatka kotiin ilman pahoinvointeja ja nyt tehdään jo uusia päiväsuunnitelmia. Yksi työlapsilomapäivä selätetty!