Blogit
Olgan kotona

Kylässä Olgan Kotona

Teen yhteistyötä mm. Black Horse-rehuja valmistavan Biofarmin kanssa ja ideoin heidän kanssaan kilpailun, minkä palkintona oli "päivä Olgan kotona". Viime lauantaina meille matkusti 5 voittajaa ystävineen kylään koko päiväksi. Hassu tilanne, 10 ventovierasta pihassa, kaikki tietävät minusta jotain, mutta minä en heistä oikein mitään. Istuttiin tupaan, juotiin pullakahvit, sen jälkeen esittelin taloa ja sitten turhia kursailematta, lähdettiin tilan esittelykierroksen kautta hommiin.

Taas tuli todistettua että yhdessä tekeminen, se perinteinen talikkoon tarttuminen, on todella hyvä tapa tutustua ja viettää aikaa luontevasti yhdessä. Siivosimme Rositan ja lampaiden sekä alpakka Kasimirin pihaton, kuivitimme niiden pedit ja korjasimme aitoja. Lisäksi viimeistelimme ja maalasimme uuden, minulta kesken jääneen portin.

Vieraat kiinnittivät huomiota minun tapaani uusiokäyttää hevosenkenkiä milloin missäkin tilan portinpielessä lukkoina, liittiminä ja vaikka minkälaisena apuvälineenä. Hevosenkenkä on kieltämättä houkuttava esine, vahva pala rautaa, joka oikein huutaa hyötykäyttämään itsensä johonkin. Lupaan kuvata noita minun hevosenkenkävirityksiä tänne joku päivä.

Kävimme kasvimaalla hakemassa palsternakkaa, salaattia ja kurkkuja. Osa aloitti ruoan laiton sisällä ja osa korjasi ja siivosi ja kunnosti vielä sisäkanalaa, koska ajatukseni oli siirtää porukalla kanat pakkasen tieltä ulkoa sisätiloihin. Palasimme talolle ja laitoimme yhdessä ruoaksi hampurilaisia. Leivoimme sämpylöitä ja teimme pihvit myskikurpitsasta sekä soijasta ja lisukkeeksi ”ranskalaisia” palsternakasta. Oikeastaan aika sama menu kun Olgan Kotona ohjelman 1. (Ilkka Villin) jaksossa oli.

Ruokailun jälkeen kävimme vielä siirtämässä kanat ja kukon (joka oli muuten todella vaikea saada kiinni) sisälle. Vieraat kantoivat kanoja hämmästyttävän reippaasti. 

Moni vieras kysyi, eikö minua hirvittänyt päästää niin monta vierasta ihmistä kotiini? Ei oikeastaan hirvittänyt. Olihan se aluksi vähän erikoista, mutta pian myös luontevaa ja todella mukavaa. Meillä käy muutenkin paljon vieraita, ja lisäksi myös toimittajia ym ei niin tuttua porukkaa, joten sellaiseenkin tottuu. Sanoinkin heille, että päivä tuntui ihan vapaapäivältä, sai olla kotona mukavien ihmisten seurassa eikä ollut kiire mihinkään. Tuukka ja lapset olivat mukana osan päivästä (Tuukka otti kuvat) ja lähtivät illalla kummipoikamme Santerin synttäreille Tampereelle. Vein illalla junalla tulleet vieraat asemalle ja ajelin tyhjään kotiin tiskaamaan. Matkalla mietin, että on minulla ihmeellinen elämä. 

Kiitos vielä kaikille vieraille, oli hauska ja ikimuistoinen päivä!

Kommentit (14)

  1. Taikku

    Kuulostaa kivalta päivältä 🙂 Tulisipa meille blogin aktiivisille lukijoillekin tälläinen kilpailu. Ruokaohjelmiasi seuranneena ehdottaisin, että alkaisitte Tuukan kanssa järjestää kasvisruokakursseja. Ihan varmasti löytyisi innokkaita osallistujia. Teillä olisi silläkin saralla paljon annettavaa.

  2. ninde

    Voi ei se tapaaminen oli jo… voi osallistuin itsekin ”arvontaan” päästä teille. No se meni ohi :/

  3. ei aina juhlaa

    Ei aina äidin tarvitse olla iloinen, mutta asia tarvitsee selittää miksi äiti ei nyt ole iloinen ja jaksa. Lapset ja muutkin saavat väärän kuvan jos aina vain on iloista ja auvoista. Eihä se niin mene.

  4. Heidi

    Lisään vielä, että, jotta sinulle ei tulisi niin paljon paineita niin tarjoilut voisivat olla nyyttäriperiaatteella. Jokainen toisi jotain bravuuriaan. Sitten meille voittajille olisi joku työurakka tehtävänä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *