Kurahanskat ja lakatut kynnet

Kurakelit ovat tuottaneet meidän talouteen ristiriidan. Pitäisikö pukea taas järjetön läjä kuravaatteita lasten päälle? Ollakko pihalla kastumassa vai keksiäkkö tytöille sisälle jotain mielekästä tekemistä?
Eilen oltiin pihalla. Minä tein tallitöitä, vauva nukkui tallin käytävällä vaunuissa ja tytöt leikkivät sillä aikaa pihalla (lue: lätäköissä). Taas oli pinna koetuksella; kuulostaa älyttömältä, mutta Hilma oli kokoajan jumissa jossain!
”Äiti, Hilma on kiinni mudassa” menen pihalle, ja siellä, kasvimaan viereisessä lätäkössä tosiaan seisoo läpimärkä tyttö ja vilkuttaa kirkkaanpunaisella kurahanskalla. Ja tosiaan, ihan kunnolla oli tyttö tampannut itsensä mutapohjaan. Jouduin kiskomaan kaksin käsin tytön ja saappaan irti mudasta.
Jatkoin tallitöitä.  Seuraavaksi oli Kirpun kurahousut hörpänneet vettä. Hän ei kuulemma tiennyt ettei lätäköissä saa istua. No, nyt hän ehkä tietää.
Vaatteiden vaihtoreissun jälkeen jatkoin hommia. Eipä aikaakaan kun Hilma on taas jumissa, tällä kertaa upottavassa keväthangessa. Menen (lue: rämmin) tapahtumapaikalle ja taas minulle vilkuttaa iloinen tyttö kirkkaanpunaisella kurahanskalla.
Tänään sataa taas ja ollaan oltu suosiolla sisällä. Keksin tytöille puoliväkisin jotain tekemistä koska “ei kai taas tertte maalata?” -kommentin jälkeen ymmärsin että saatan olla ideoissani toisinaan aika yksitoikkoinen. Niinpä me leikimme kynsistudiota. Ensin minä olin päämanikyyri, neidit tulivat vuorotelle ovesta, tilasivat kynsihoidon ja istuivat odottamaan vuoroaan. Tämä laadukas studio oli järjestänyt odottaville asiakkaille myös pientä purtavaa. Tietenkin tämäkin leikki meni pikkuhiljaa överiksi ja lopuksi tytöt lakkailivat myös itse kynsiään, toistensa kynsiä, pöydälle eksynyttä My little ponya, pöytää ja vaikka mitä. Joka tapauksessa kyllä tämä leikki kurahanskaosaston voittaa, omat kynnet ovat nyt ainakin kunnossa!