Kuka pelkää Joulupukkia?

Meidän Sääskjärven kylän pikkujouluja, eli puurojuhlaa vietettiin sunnuntaina ihan meidän naapurissa sijaitsevalla kylätalolla. Puuroa, laulua, lasten tottuesitys, joulupukki ja arvonta. Siinä sisältö lyhykäisyydessään. Kun muutimme tänne 9 vuotta sitten, puurojuhla oli ensimmäinen tapahtuma mihin meidät kutsuttiin täällä mukaan ja siitä lähtien yhtäkään juhlaa ei olla jätetty välistä. Tänä vuonna mukana oli n. 80 puuronnälkäistä juhlijaa, tuntuu että pidot vaan paranevat vuosi vuodelta.

Olin pakahtua lasten puolesta, kun katsoin vierestä miten ne totisena, posket hehkuen odottivat Joulupukkia saapuvaksi. Muistan itsekin miten jännää se lapsena oli. Pukki oli  minusta kiehtova ja samaan aikaan jotenkin pelottava, koska en koskaan ollut ihan varma olinko ollut tarpeeksi kiltti.

Kun se pukki saapui puurojuhlaan, olivat Helga ja Hilma mukana pukille esitettävässä lasten tonttuleikki-esityksessä ja oli muuten melko totista hommaa sekin. Torstikin hortoili esityksen kulmilla, mutta jos Pukki edes katsoi poikaan päin, tuli itku.

Lopuksi Pukki jakoi lapsille paperipussit, mistä löytyi mandariini, piparkakku ja kaksi karkkia. Täsmälleen samalla tapaa, kuin lapsuuteni ala-asteen juhlassa Nurmeksessa. Turvallista, kun jotkut asiat eivät muutu. Tai no, meidän aikaan siellä pussissa oli kyllä omena eikä mandariini, mutta kestän sen. Täällä Kymenlaaksossa puhaltaa kuulkaas joulupukkipussissakin siis uudet tuulet.