Blogit
Olgan kotona

Kotikalliolla

Meidän perheen elämä on peruslevotonta. Harvoin me olemme paikallamme tekemättä yhtään mitään. En tarkoita että olisimme koko ajan huhkimassa pihalla tai tekemässä aamusta iltaan pelkästään töitä, vaan aika menee töiden lomassa hengailuun, keskusteluihin, suunnitelmiin, netissä pyörimiseen, ja tietenkin hevosiin. Ruoka-ajat ovat onneksi aika selkeät ja koko perhe syö viikollakin vähintään kerran päivässä yhtä aikaa. Silloin jutellaan, kerrotaan kuulumisia, pelataan jotain sana-arvoituspeliä tai nauretaan Torstin pelleilyille. Silti, kun ruoka on syöty ja olisi yhteistä aikaa, liian harvoin me osaamme olla rauhassa yhdessä ilman että ajatukset karkaavat muualle, tai joku kääntää telkkaria kovemmalle.

Nyt olemme keksineet ihan vahingossa meille uuden tavan viettää yhdessä aikaa kiireettömästi. Me menemme ulos syömään. Ja ei ravintolaan, vaan ihan oikeasti ulos, luontoon. Huvittavinta tässä meidän ”retkeilyssä” on se, että me emme todellakaan mene kauas. Kaksivuotiaan Torstin mielestä ylös pihakalliolle on ainakin ihan riittävän pitkä retkimatka, samoin minusta, jos Torsti ei jaksakaan kävellä ja joudun kantamaan häntä. Ruoatkin pitää jaksaa kantaa perille. Silti, kun sytytämme iltahämärässä nuotion hevostarhojen viereen lammen rantaan tai kiipeämme pihasta nousevalle kalliolle, aika pysähtyy. Lapset leikkivät ja me syömme ja olemme vain, eikä yhtäkkiä ole kiire, eikä edes ne puhelimet kiinnosta.

Äitienpäivänä olimme taas piknikillä kalliolla. Valoisaan aikaan se on maisemien takia ylivoimaisesti paras retkipaikka. Meidän oma pieni kallio-metsäpalstamme (jonka ostimme  kohta 2v. sitten) on 10 vuoden täällä asumisen jälkeen meille todella rakas. Siellä kasvavat yli satavuotiaat puut saavat jatkaa eloaan niin pian kun haluavat. Niitä ei ole kaadettu tähän mennessä koska kallio olisi koneilla niin vaikeakulkuinen ja nyt, kun me hipit ostimme palstan, ei kaatamista enää edes harkita. Kalliot, valtavat puut, sammaleeseen painuneet polut, lasten kanssa rakennetut vakoilumajat ja meille rakkaat maisemat tekevät siitä erityisen. Nyt ja aina. 

Kommentit (6)

  1. Jaana

    Tulipa niin selkärangasta muistoista vanha kappale: https://www.youtube.com/watch?v=OBzy8EFrFuI

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *