Blogit
Olgan kotona

Kotiäiti avautuu

Tuukka on ollut viimeiset pari viikkoa käytännössä katsoen aamusta iltaan töissä, ja minä olen ollut lasten kanssa enemmän kun tarpeeksi kotona. Toki minäkin olen ehtinyt vähän käymään pihatontin rajojen ulkopuolella työkeikoilla, mutta enimmäkseen, elämäni on täällä. Kun Tuukka ei tulekaan normaaliin aikaan illasta kotiin tuntuu illat pimeiltä ja pitkiltä. Ei siksi, ettenkö jaksaisi hoitaa lapsiani, vaan siksi että kaipaan aikuisen ihmisen seuraa. Olenkin turvautunut niin paljon kun olen kehdannut Babuskaan ja kavereihini, olen myös iltaisin roikkunut netissä ja katsonut telkkaria enemmän kuin varmaan ikinä. Kokoajan on vähän hassu olo, haluaisi tehdä kaikenlaista, mutta sitten Hilma kiipeää syliin ja luen tytölle kiltisti saman Leijonan tassu kirjan uudestaan ja uudestaan.
Kotona lasten kanssa oleminen on etuoikeus, ihanaa ja hieno juttu, mutta myös kuluttavaa. Joudun välillä oikein tietoisesti haastamaan itseäni ajattelemaan enemmän, kehittämään itseäni ja visioimaan asioita kodin ulkopuolelle ja kauas, koska välillä pelottaa että maailmani ja aivoni vain kutistuvat täällä.
Jotenkin näen tämän ajan paitsi tärkeänä starttina lasteni elämälle, myös uuden ajan alkuna omalle elämälleni. Kun lapset kasvavat, myös minä aion kasvaa, ja valmistautua tuleviin haasteisiin. Tätä kasvua tapahtuu varmasti myös lukemalla Leijonan Tassu-kirjaa, koska haluan niin.
 

Kommentit (11)

  1. 5lasta

    ihanaa lukea sinun blogiasi ja unelmoin samanlaisesta talosta ja tyylistä….olen yksin 5lapsen kanssa ja tiedän mitä se on kotona 2pienen kanssa ja 3koulussa…mutta illat tuntuvat yksinäisiltä ja varsinkin jos lapset ovat sairaana…toivon aina etten ikinä itse tulisi kipeeksi…meillä ei ole sukulaisia auttamassa mut olen sitkeä ja ylpeä siitä….lapset ovat niin vähän aikaa pieniä..tsemppiä

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *