Kömpelöt lumiukkotikkarit

Lapset kävivät Babuskan kanssa kirjastossa. Kotona minua odotti paketti, jossa tämä lappu.

Muut olivat kuulemma vähän naureskelleet Helgalle, että ei kirjaston kirjaa voi laittaa lahjapakettiin, mutta Helga oli eri mieltä. Minustakin idea oli hyvä. Olihan se jännää avata siitä tosiasiasta huolimatta, että se pitää palauttaa kirjastoon. Leivontakirja, macaronleivokset pääosassa, sillä Helga halusi minut yllättää. Pakkohan siitä oli sitten leipoa yhdessä jotakin. Olimme jo aiemminkin pohtineet Helgan kanssa että olisi kiva viedä jotain hänen opettajalleen kun syyslukukausi päättyy. Päätimme alkaa tikkareiden tekoon, Lumiukko näytti juuri hyvältä lahjatikkarilta.

Lopputulokset eivät nyt ihan ole esikuvansa vertaisia, mutta meillä oli ainakin hauskaa kun nauroimme toistemme valuville valkosuklaalumiukoille.  Ja ei kyse ollut siitä että lapset olisivat olleet kömpelöitä tai jotain sellaista. Minä olen kuulkaas ihan tosissani ollut mukana tekemässä näitä! Sulatettu valkosuklaa ja minä emme ole parhaita kavereita. Koko tekeminen oli kaikkine monimutkaisine vaiheineen joka tapauksessa niin hauskaa, että tässä kohtaa toteutui se, mitä leipominen lasten kanssa parhaimmillaan on. Mielekästä yhdessä tekemistä, jossa se tekeminen on itse lopputulosta tärkeämpää. Ja no, nämä lopputulokset. Jos joku pieni minulle ylpeänä tällaisen kömpelön tyypin toisi, niin tuskin jättäisi kylmäksi. Tänä jouluna on ollut huonosti lunta, myös tikkareissa.