Blogit
Olgan kotona

Kesän viimeinen päivä

Kotieläinpihan viimeinen päivä oli ihana ja haikea. Ihmisiä tuli valtavan paljon, oli uusia kasvoja ja pitkin kesää käyneitä kanta-asiakkaita. Aamulla pohdimme työntekijäni Piian ja Tuukan kanssa kulunutta kesää ja vähän haikein fiiliksin availimme paikkaa. Lapsetkin tulivat innoissaan mukaan, kaikki tiesivät että tämän kesän viimeistä päivää viedään. Tuukka otti muutamia kuviakin paikasta, ekan kerran koko kesänä. Päivän jälkeen pidettiin lettukestit pihalla. Laskin illalla kaikki tyhjät tarra-arkit, pihalla kävi heinä-elokuun aikana noin 6 500 ihmistä. En olisi keväällä uskonut. Toki meille tulee vielä syyskuun aikana jonkun verran ryhmävierailuja, mutta muuten olemme jo kiinni.

Nyt alkaa paikkojen kunnostus ja varautuminen talvea varten, että saadaan kaikille eläimille hyvät olosuhteet talveksi. Että kaikki voivat jäädä, en halua hankkia uusia ankkoja ensi keväänä vaan pitää nämä. Se, että eläimet ovat oikeasti miedän ja me tunnemme ne oikeasti itse, on minulle tärkeää. Myös Piia jää. Tämä 20v. supertyttö on onnistunut vakuuttamaan kesän aikana koko perheen, ja tarvitsen apua eläinten ja kaiken muunkin kanssa läpi vuoden. Näin ne nuoret saa töitä: Tekemällä itsensä korvaamattomiksi.

Ihan hassua että pienestä, ykisnkertaisesta ajatuksesta syntyi ihan toimiva konsepti, josta ihmiset todella pitivät. Tuukka päivitteli eilen farmin suurta kävijämääriä ja muisteli kuinka paljon hän oli vastustellut ideaa. "Ja onhan sulla ollut 10 vuoden aikana tähän tilan ympärille vaikka mitä ideoita, jotka mä myöskin olen aina torpannut. Mitä jos sinä olit niidenkin suhteen oikeassa?" Tuskin nyt ainakaan kovin monen idean suhteen, mutta tämä idea oli riittävän selkeä ja sattumalta, kun saimme mökin itsellemme, myös toteutettavissa. Oli myös mahtava nähdä kuinka kesä muutti lapsia. vieraille ujoista tytöistä kasvoi muutamassa kuukaudessa reippaita, sanavalmiita pikkuapulaisia. Ja Torsti… Toppe söi paljon jätskiä ja oppi laittamaan itse pillimehuja kylmään. 

Tänään oli lähdössä asioille ja olin unohtanut puhelimen laturin kotieläinpihalle. Kipaisin nopeasti kahvilamökkiin ja heti ovella tuli sellainen olo että ihan kuin olisi jo ollut pullapelti uunissa. Jotain taikaa siinä pienessä mökissä on. Kaksi kuukautta, ja se on jo niin tuttu ja rakas minulle. Yksin se tuntui kyllä autiolta. Ei ollut lapsia notkumassa tiskin kulmalla, Piiaa ja Tuukkaa siinä vitsailemassa. Eikä asiakkaita. Siispä oli hyvä painaa mökin ovi kiinni ja jatkaa kohti muita töitä. Ihan paras kesätyöpaikka. 

Kommentit (6)

  1. Mimosa

    Voi Olga, mä niin pidin siitä sun ohjelmasta ”Olgan kotona”, joten heitän teille ideaa mutusteltavaksi…mitä jos tekisitte sarjan tuosta teidän eläinpihasta. Siis semmoisen missä saadaan seurata teidän päivästä siellä, touhuista joita vierailijat ei näe mm iltaruokinnat ym. aitaussiivoukset ja ja teidän touhun pilkahduksia arjesta siinä sivussa. Tuosta ohjelmasta minulle jäi niin mieleen päällimmäisenä se kun lapset olivat touhuissa ja leivonnoissa aidosti mukana eikä tilanteet olleet mitään steriilikokkien hommia vaan aitoa perhetekemistä. Kaikkea hyvää perheellesi ja eläinlaumalle.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *