Blogit
Olgan kotona

Kerittiin kun kerittiin

Joku siinä on, että lampaan keritseminen on niitä hommia mitä siirtää viimeiseen asti. Nyt oltiin siinä pisteessä että oikein hävetti meidän pässipoikien paksut, roikkuvat turkit, joten päätimme jo perjantaina Tuukan kanssa että tämä on viimein se viikonloppu kun jätkät ottaa takit pois päältään.

Keritsinkone on isäni vanha, palvellut kovaäänisesti jo ainakin 30 vuotta niin omien kun naapureidenkin lampaiden keritsemisessä ja vielä säklättää. Ei ihan superhyvin, mutta kun pitää taukoja ja putsaa välillä, niin riittävästi. Voittaa ainakin toistaiseksi vielä fiskarssit, kokeilin…

Eilen illalla sitten ennen saunaa otettiin pässi kerrallaan kiinni ja rehkittiin ne valmiiksi. Tavallaan Rusina ja Pikku-musta pitivät siitä ja tavallaan eivät. Varmasti helpottaa oloa kun painava turkki lähtee ja varmasti tuntuu kivalta kun leikkuri raapii villan alla hautonutta ihoa, mutta samalla niitä hirvitti. Rusinan (kuvassa) kanssa meni vielä aika iisisti, se luottaa paremmin ihmisiin. Pikku-Mustan kanssa oli huomattavasti haasteellisempaa. 

Ja kun Pikku-Mustaa leikattiin, tuli Rusina Rositan kanssa viereen odottamaan ja puhisemaan. Sitten vielä jaloissa pyörivät lapset, syliin haluava Torsti, sätkivä lammas ja vähän liian tylsä keritsin niin oli taas palikat kohdallaan. (Yllättäen ei ole siitä hommasta yhtään valokuvaakaan…) Muutaman kerran lammas lähti alta ja vei keritsemiseen keskittynyttä Tuukkaa mukanaan jonkin matkaa ennen kuin se saatiin palautettua kerintäpaikkaan. Jossain vaiheessa pässi oli pakko kaataa maahan ja sitoa sen jalat, muuten olisi voinut sattua ikävästi "terävän" keritsimen kanssa. Onneksi kommellukset naurattivat, mitään ei sattunut eikä, ihme kyllä, keltään mennyt hermot.

Kun villat oli keritty ja pakattu pussiin pojat tuli “alasti” vielä katsomaan talvitakkejaan. Kamala nuuhkiminen ja pärskiminen, mutta malttoivat jatkaa matkaa, olo varmasti keveämpänä. 

Kommentit (13)

  1. Olga Temonen

    Moi Eija, Nyt oli villa sen verran likaista rttä roskiin meni… Minun vanhemmillani oli vuosikymmenten ajan lampaita ja niistä on lankaa sen verran paljon jäljellä että ei ole ollut tarvetta itsellä säilyttää. Joskus olen antanut eteenpäin innokkaille huovuittajille…

  2. Olga Temonen

    Moi Tanja, kuulostaa kiinnostavalta! Laita ihmeessä kuvia, olga@olgantalli.fi 🙂 Kiitos!

  3. Olga Temonen

    Giljotiinin näköinen kuulostaa hurjalta, mutta toimivalta. 🙂 Lienee samanlainen mistä tuossa aiemmin oli puhetta?

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *