Kauhukeittiöstä päivää!
En oikein tiedä kumpi on ilkeämpi tunne. Se, että jääkaapissa on joulun jälkeen muutama ylimääräinen briejuusto joiden tiedän menevän pian huonoksi ellen syö niitä, vai se, että huomaan syöneeni muutamassa päivässä yksin ne kaikki. Minä rakastan brietä ja muut talossa eivät.
Joulun jälkeinen tunne siitä, että on syönyt enemmän kuin mitä oma keho osaa sulattaa, on laukaissut meillä täyden lamaannuksen ruoan laiton suhteen. Olemme keittäneet puuroa, paistaneet kananmunia, syöneet uuniperunoita voin kanssa ja rouskutelleet näkkäreitä (minä briejuustolla ja muut ilman.) Kaupassa ei olla käyty, koska ei tee mitään mieli.
Tänään tämä kausi huipentui loppiaisen kunniaksi niin legendaariseen jämäruokaan, että suosittelen nyt kaikkia kulinaristeja ja huippukokkeja suosiolla sammuttamaan tietokoneensa ja jättämään tämän tekstin lukemisen tähän.
Tätä tehdään kun “oikea” ruoka on jo syöty aiemmin illalla ja tekee mieli syödä vielä jotain samalla kun katsoo telkkaria. Lapset eivät ole tästä innostuneet, mutta me Tuukan kanssa teemme tätä pelottavan usein. Vettä kattilaan. Sinne porkkanan paloja, mustapippuria, reilusti paprikajauhetta, luomu-kasvisliemikuutio, chiliä ja intiaanisokeria. Annetaan kiehua kunnes porkkanat ovat kypsiä ja lisätään purkkiherneitä ja basilikaa. Nälkäisempi voi heittää sekaan vielä pussin nuudeleita. Näyttää epäilyttävältä, maistuu tuliselta ja keskeneräiseltä, mutta tuo samalla kumman olon siitä, että ei syö oikein mitään, mutta syö silti jotakin. Toimii myös Briejuuston ja näkkärin kanssa.
Vuonna 2014 minä ajattelin syödä vähemmän karkkia, sanoa enemmän positiivisia asioita ääneen, laskea aina ensin kolmeen kun tekee mieli ärähtää lapsille, halata enemmän, kuunnella paremmin, sählätä vähemmän. Annan itselleni luvan nauraa ainakin yhtä paljon kun viime vuonna ja lukea enemmän kirjoja. Voisin viedä vaatteita kirpputorille ja kirjoittaa Irja-Mummille ainakin yhden oikean kirjeen. Aion myös rapsuttaa koiria useammin, pistää tiskit nopeammin suoraan koneeseen. En jätä kaappien ovia koko ajan auki, koska se on Tuukan mielestä ärsyttävää.
Olipa kiva kirjoitus. Meillä on myös ollut ruoanlaittajat, ruuat sekä ruokatavat ihan lomalla. Huomenna on karu paluu arkeen, ilman suklaata joka välissä.. Mutta meidän perheen ruokalistaan on tulossa nyt muutos. Kun ruokana on viikosta toiseen jauhelihakeittoa tai kanaa niin alkaa kaivata pikkuhiljaa jotain muutosta. Ja uusia tuulia tulee nyt uuden keittokirjan myötä. Joulupukki kuunteli ja toi minulle Olgan kotona kirjan, joka vaikuttaa ihan tosi kivalta. Että meillä kohta syödään niinkuin teillä 😉 Olen blogejasi lukenut jo kauan ja keittokirjaa lomalla lukenut niin, että näin jo yhtenä yönä unta sinusta 😉 Että ei muuta kuin keittokattila hellalle porisemaan. Olen miettinyt että ostatko jostain intiaanisokeria isomman erän kerralla?
Olipa ihan kirjoitus. Hyvän mielen lukemista! Ihanaa alkanutta vuotta koko teidän perheelle! 🙂