Kassoille tarvitaan ruuhka-apua
Kaupallinen yhteistyö: Ekopaasto
Kun jokin asia hävettää itseään, harvoin muut huomaavat sitä, ellei tämä yksi jota hävettää, ala hätääntyneenä selitellä sitä muille että häntä nyt hävettää. Minä olen juuri tällainen selittelijä. Selittelytilanteistani arkisin on jokaviikkoinen kauppareissuni. Käyn kaupassa lähes poikkeuksetta kerran viikossa. Ja kun ison lapsiperheen ostokset ostaa kerran viikossa, se tarkoittaa kaupassa täyttä kärryllistä ruokaa. Saapuessani kohti kassaa täyteen ahdetun ostoskärryni kanssa, näen ihmisten hätääntyneet ilmeet, kun he yrittävät ehtiä hihnalle ennen minua. Kun taakseni tulee joku, jolla on korissa muutama ostos, tarjoan aina mahdollisuutta mennä minun edelleni. Mutta kun enhän minä kaikkia voi päästää ohi, muuten en pääse kaupasta koskaan pois, ja etenkin jos lapset ovat mukana, haluan pois mahdollisimman pian. Niinpä minä siis tukin kassan kaalinkerien, pähkinöiden, perunoiden ja spelttijauhojeni kanssa. Ja minua alkaa hävettää.
Nyt kuuluu ”Kassoille tarvitaan ruuhka-apua” ja selkäni on hiestä nahkea. Tervehdin kassaa ja sitten, taas, vaikka kuinka päätin että tämä on ihan ok ostaa näin paljon kerralla, aloitan selittelyn: ”Taas mä tulin tukkimaan teidän kassan” soperran naama punaisena. Miksi sanoin sen? Sehän on kaupalle vain hyvä, että joku todella shoppailee siellä. Sitten suustani tulee seuraava vakiolauseeni: ”Tän siitä saa kun käy kaupassa kerran viikossa!”. Yritänkö minä siinä selitellä, että koen olevani vähän parempi ihminen, koska käyn kaupassa harvemmin? En kyllä koe olevani hyvä tai parempikaan vaan tunnen oloni ainostaan tosi noloksi, enkä edes tiedä miksi.
Joka tapauksessa ekopaaston sivuilla kovasti väitetään että se, miten teen (eli kiusaan itseäni ja kanssani yhtä aikaa kauppaan sattuvia jättiostoksillani) on oikein. Että turhaa ajelua kauppaan kannattaa välttää. Toki myös pakkauksiin kannattaa kiinnittää huomiota, ja valita vaihtoehdoista aina se vähempään muoviin kääritty versio. Paistopisteellä voi pakata kaikki sämpylät isoon pussiin ja banaaniterttu kannattaa nostaa kyytiin ilman muovipussia. Ja tietenkin kestokassit mielummin kuin muovipussit, aina kun muistaa ne mukaan ottaa…
Enemmänkin kuin ekoperustein, minä käyn kapassa harvoin koska, vaikka se hävettää, koen säästäväni siinä aikaa. Kauppaan on matkaa 9 km ja lähteminen, etenkin lasten kanssa on aina jotenkin työlästä ja hidasta. Lisäksi uskon että heräteostokset vähenevät, kun kärry alkaa olla muutenkin täynnä. Myös kasvisruokavalio sopii tähän, koska liharuoka ainakin käsittääkseni säilyy huonommin. Ja ostokset pitää olla järkeviä, ettei osta helposti pilaantuvaa ruokaa ja näin syntyy turhaa ruokahävikkiä. Tällainen systeemi ei toki sovi kaikille, koska se vaatii ruoalle kotona myös huomattavan paljon säilytystilaa. Sitä varten meillä on ruokakomero, se on minun ruoanlaittoni peruspilari. Menen komeroon ja alan pohtia mitä ruokaa tänään tekisin. Siksi siellä pitää olla aina vähän kaikkea.
Hienoa Olga!
Tulin taas niin iloiseksija onnelliseksi, kun luin kirjoitustasi!
Oli hauska todeta, kun katsoin ruokakomerosi sisältöä, että meilläkin syödään ja käytetään samoja tuotteita kuin hyllylläsi oli. Vuosien aikana olemme siirtyneet kasvispainotteiseen ruokailuun. Joskin kanaa, kalaa ja lammasta meillä näkyy aina joskus miesväen lautasella. Se herkuttelu heille suotakoon.
Blogiasi on hauska seurata. Siitä oppii paljon ja saa hymyn usein suupieleen, kun kerrot ihanista lapsistasi.
Iloista kevään odotusta ja hauskoja herkutteluhetkiä!
Hihiii, meiltä on kauppaan 17km ja todellakin käyn kaupassa vain kerran viikossa ja sille samalle reissulle pyritään sitten ymppään kaikki mahdollinen, lasten kerho, posti asiat, kirjasto…. Meillä kun on kans 6 henkinen perhe niin ne viikon ostokset ei ole ihan pienet. Annan kans helposti vuoron muille pienemmillä ostoksilla kassaa lähestyville. Oisin hirmu kiitollinen jos meillä ois täällä myös sellanen hidas kassa, vaikka pienin likka ehtiski juosta kymmenen ketaa kaupasta ulos ja takas sisään sinä aikana ku minä pakkaisin rauhassa niitä ostoksia 😀 Kerran tuli minun perässä kaks vanhempaa miestä kassalle, ne sitte siinä kekustelemaan, että ompa paljon ruokaa, en oo tainnu koskaan ennen nähä kenenkään ostavan kerralla noin paljon ruokaa. Sitte toinen siihen, että no jospa ne asuu kaukana… En sitte viitsiny ruveta selitteleen, enkä muutenkaan selittele, vaikka samalla tavalla selkä hikisenä pakkaan käsi harmaan kamaa kassiin ja yritän kieltää että ipanat ei roiku niissä toisten kassojen “kiinni” aidoissa, taikka vetele samaan tarjotukseen asennettua köyttä joka kivasti rullaa ja rämähtää takaisin kerälle ku sen vetää auki. Taikka sitte pienimmät seisoo pelikoneen eessä varpaillaan ja painelee nappeja sen minkä ehtii ja tunkevat autokärryhin ja kiistelevät kenen vuoro sinne on tunkea. Huoh, mutta niin vain sieltä aina selvitään 😀