Kas, oranssia!

Siivotessa tulee kiinnitettyä kodissaan huomioita hyvinkin epäolennaisiin asioihin. Minä koitan tässä saada perjantaisiivousta tehtyä ja kappas, olen täällä koneella. Olen jo ehtinyt siivousta väistellessäni tehdä pullataikinan nousemaan ja simaa kuplimaan. Lisäksi olen jatkuvasti kiinnittänyt huomiota oranssiin ja keltaiseen. Kyllä, luit oikein, minä olen jostain syystä vain kiinnittänyt huomiota samanvärisiin esineisiin, ja siitä miten kivalta ne näyttävät. Uskon että tämä värifiilistely on ihan normaalia siivouspakoilua. Tosin sitä myös ruokkii rauha, joka syntyi, kun tytöt lähtivät eväskorit kainalossa pihalle leikkimään ja Torsti nukahti päiväunille. Minä siis siivoan vähän liian hitaasti tyhjässä hiljaisessa talossa ja ihailen oransseja.

Kävin muuten viime viikonloppuna elämäni ensimmäisissä kouluratsastuskisoissa Woodyn kanssa. Ratsastin Helppo C ja Helppo B luokat. Meni ihan ok, muttei nappiin. Tuomari piti Woodystä kovasti, mutta minun ratsastamisessa on vielä paljon parantamisen varaa, ja hyvä niin. Treenaaminen on hauskaa ja tämä tuo taas lisämotivaatioita. Tuskin nämä jäävät viimeisiksi koulukisoiksini, vaikka esteiden hyppäämisen adrenaliinia vähän jäinkin kaipaamaan.

Kisoissa olisi kiva käydä enemmänkin, mutta tuntuu että aika ei vain riitä. Ajattelin juuri, että voisin mennä sunnuntaina hyppäämään Keravalle vähän isompiin estekisoihin pari luokkaa, ehkäpä molemmilla hevosilla. Katsoin lähtölistoja. Yhdessä luokassa on keskimäärin n. 70 ratsukkoa. Aloin miettiä kuinka kauan kisoissa menee ja masennuin. Koko päivä. Samainen sunnuntai on Tuukan ainut vapaapäivä koko viikolla. Elämä on valintoja ja minun valintani on nyt jäädä sunnuntai-päiväksi perheen kanssa kotiin. Treenaan sitten sunnuntai-aamuna rauhassa omalla kentällä niitä tulevia kisoja varten…

Ja huomaatteko, Woodykin sopii hienosti minun päivän värisuoraani!