Kaksi maailmaa

Onpas ollut erikoinen viikko. Repäisin itseni alkuviikoksi kotieläinpihan maailmasta ihmisten ilmoille, olemme kiertäneet näyttämässä Tuukan ohjaamaa Teit meistä kauniin –elokuvaa lehdistölle eri puolilla Suomea. Aika kivaa vaihtelua, vaikka tuntuikin vähän hullulta jättää Marttila hetkeksi Piian hoiviin, onhan täällä aikalailla tullut oltua ihan koko ajan toukokuun alusta saakka. Kesä alkaa siis olla ohi, pakko myöntää. Vaikka piha on vielä auki elokuun loppuun ja syksylläkin tilauksesta, on selvää että nyt koulujen alettua on jo hiljaisempaa.

Tänään Tampereella juuri ennen pressinäytöstä puhelimeni soi, ja joku halusi varata ryhmälle ajan kotieläinpihalle. Olin hetken aikaa ihan pihalla, luulin että soittaja haluaa leffalippuja, olisi sopinut tilanteeseen paremmin. Sain kuitenkin ajatuksesta kiinni, eikä hämminkiä syntynyt. Nauratti myöhemmin, kuinka erilaisissa maailmoissa sitä saakin elää. Aamulla meikkiä ja mitä mä laitan päälle –pähkäilyä, sitten Tampereelle, ensin iskelmäradioon puhumaan elokuvasta, siitä pressiin, sitten taas autoilua, lasten haku Babuskalta, siitä kotiin ja heti tallille ruokkimaan eläimiä ja pesemään Pette-ponin (ärsyttävän huonosti paranevaa!) haavaa.

Lapset eivät kyllä ole olleet meidän reissaamisestamme moksiskaan, näkeväthän he meitä aina iltaisin. Tuukan poissaoloon ovat tietenkin jo taas tottuneet, minäkin voin kuulemma mennä, kunhan muistan tuoda Topelle "jotain pieniä tuliaisia, ehkä leluja". Silti, loppuviikon olen kyllä kotona, nyt on Babuskan loman vuoro. Suunnitelma on selkeä: Leivomme Torstin kanssa aamulla pullaa ja leikimme vielä ketken aikaa, että kesä ei ole vielä ohi.