Kahden tunnin rantaloma

Hassua elää Suomen tropiikissa. Iltaisin kun menee nukkumaan, joku otus sirkuttaa ikkunamme alla. Meillä ei ole hajuakaan onko se sammakko, sirkka vai lintu, mutta siitä tulee joka tapauksessa hyvä tunnelma ja olo on kuin milläkin paratiisisaarella. Kuumuus tekee vähän veteläksi, ja tuntuu että tehokkaampi voisin olla, mutta silti kesä ja lämpö tuntuu edelleen ihanalta.
Ranskassa asuva siskoni oli käymässä ja häneltä olen oppinut että ranskalaiseen kulttuuriin kuuluu viettää käsittämättömän pitkiä aikoja kesästä uimarannalla. Minusta tuo homma on lähinnä ajanhukkaa, en malta kauaa hiekassa loikoilla enkä kauaa viihdy vedessäkään joten lapseni ovat nyt tähän mennessä käyneet koko elämänsä aikana kokonaista 5 kertaa uimassa, joista 2 viime kesänä, joten olen tänä vuonna jo vähän petrannut!

Muistan jo lapsena miten palelin aina kun oltiin uimassa siskojen kanssa. Tämä saattoi johtua siitä että tuolloin ei kyllä ollut tropiikista tietoakaan, mutta joka tapauksessa lapsuuden uimamuistoni on joka kerralta sama: Haluan ensimmäisenä vedestä pois, seison huulet sinisenä äidin mielestä hyvä, mutta minusta huono ja imukyvytön pellavapyyhe hartioillani lepikossa Pielisjärven rannalla, odotan toisia ja tapan itikoita.
Tämän kesän uimakokemukseni ovat olleet jo valoisampia. Olen myös oppinut että lapsille pitää olla leluja mukana, pienille hiekkaleluja ja isommille kellukkeet tai uimarengas, mieluummin molemmat. Lisäksi mukana pitää olla eväitä ja lehtiä mitä en kyllä ole ehtinyt lukemaan. …Ja edelleenkään ei kyllä ole kiire mihinkään rantalomakohteeseen, kaksi tuntia Kouvolan käyrälammen rannalla kun tuntuu minusta jo ikuisuudelta.