Blogit
Olgan kotona

Jäätikön komedienne

Kävimme viikonloppuna hakemassa hyvät naurut Helgan ja Hilman tanssikoulun joulunäytöksestä. Tanssi oli krokotiilitanssi ja lapsilla oli huikeat vihreät krokopuvut päällä. Mutta. Hilman sukkahousuissa oli löysä vyötärökuminauha. Kyllähän minä huomasin sen jo kotona, mutten löytänyt muita puhtaita valkoisia (kun väri oli ennalta toivottu) ja ajattelin että kyllä ne pysyvät. No ei ne kovin hyvin pysyneet ja pikkuneiti oli kyllä maailman koomisin siinä krokotiilipuvussa, muutenkin vähän haparoivan menon keskellä putoavia sukkahousujaan nostellessa.

Torsti oppi kävelemään. Tyyppi otti ensiaskeleensa 9kk ja 10 päivän ikäisenä. Hän on itse asiasta niin riemuissaan että into on tarttunut koko perheeseen ja tuntuu että olemme kaikki olleet viimeisen viikon vain puhtaasti iloisia siitä että Toppe kasvaa ja alkaa vaikuttaa koko ajan enemmän perheen ilmapiiriin iloisella olemuksellaan. Haparoivat askeleet, riemun kiljahdukset ja pieniä mustelmia takapuolessa. Joka päivä kävelymatkat pitenee ja Torstin hymy levenee.

Torsti ei muuten ole ainut jonka takapuoli on mustelmilla. Hehkutan aina miten on ihanaa kun Marttila on rakennettu mäen päälle, näkee kauas jne. Kun tämä kukkula jäätyy yhdeksi peilijääksi, minun tallihommani ovat yhtä huonoa komediaa. Hevoset pysyvät kyllä pystyssä, niillä on hokit, eli nastat alla, mutta minä en pysy.  Eilen kaaduin aamutallilla kahteen kertaan. Toisella kerralla minulla oli käsissäni isot melassiämpärilliset vettä. Kaadoin ämpäreistä ensin itselleni lätäkön ja istua lätsähdin siihen. Joo, pitäisi hiekottaa, mutta 1. Ei ole tähän hätään hiekkaa 2. Kun saisin koko pihan hiekotuksen valmiiksi se olisi jo luultavasti sula. Jääpiikkejä kengänpohjiin olen kyllä vakavasti harkinnut.

Tuntuu että joudun jatkuvasti tekemään päätöksiä sen suhteen annanko aikaani lapsille vai teenkö omiani. Kirjoitanko, siivoilen lasten jälkiä (työ mitä kukaan ei huomaa, ja mikä ei lopu koskaan) vai teenkö vaikkapa jotain jouluvalmisteluja. Eilen annoin kaikkien sotkujen olla ja sotkimme vähän lisää piirtämällä, maalaamalla ja leikkelemällä paperista joulutähtiä. Mietin samalla joulun tuomaa ”pakkoa” tehdä kaikenlaista.  Aloitan tänä vuonna koristepuolesta, jos se muukin tulisi siinä sivussa kun joulutunnelma on ensin tuvassa kohdallaan. Lupaan raportoida miten tämä onnistuu.

Kommentit (9)

  1. neenu_96

    ihana tuo viimeinen tallikuva<3

  2. Jaana

    Kiitokset vaan sinne Olgan kotiin spelttitorttujen ohjeesta. Tosin omista leipomuksistani tuli sinun kuvissasi esiintyneitä himpun krouvimman näköisiä. Lieneekö jauhoilla osuutta asiaan (Birkkalan puolikarkeasta speltistä veivasin oman taikinani). Huomatessani taikinan näyttävän siltä kuin emännän taikinatiinut olisivat menneet sekaisin ja torttuihin lipsahtaneen ruistaikinaa, jatkoin samalla linjalla ja unohdin yksin tein myös luumut, ja käytin syksyllä kotipihan ompuista keiteltyä omppuhilloa (joka on maustettu kanelilla ja on tosiaankin hilloa selkeine paloineen – eikä mitään sosetta). No, sittenhän kävikin niin, että piti maistaa yksi, piti maistaa toinen ja piti maistaa kunnes kaikki oli syöty maistellessa… Hyviä ne kaiketi olivat… Mutta ajatuksissa itää jo uusi satsi taikinaa ja muutama ruokalahjakäärö ystävillekin jaettavaksi…

  3. Eevi

    Samaa mieltä, kuin jo eräs toinen kommentoija: eli osta IceBugit! Toimivat huomattavasti paremmin ja turvallisemmin kuin irrotettavat mallit (molemmista kokemusta). Icebugeilla voi oikeesti juosta peilijäällä ilman huolen häivää. Ja jos on tarkoitus käyttää niitä kotipihassa, niin ei haittaa, vaikka nastaominaisuutta ei saisikaan pois jalasta. Icebugit ovat olleet elämäni fiksuin hankinta, joka euron väärti! Satsaa ihmeessä itseesi ja osta järkevä joululahja itsellesi helpottamaan omaa arkea 🙂 Hyvää joulua!

  4. TiV

    Jos en olisi hevosille allerginen, niin kuvan perusteella haluaisin viettää jouluni tallissa! Tunnelma kohdillaan!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *