Blogit
Olgan kotona

Itku pitkästä ilosta

Suomenhevoseni Elho (Elhotar) 14 v. on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, ettei kaikki ole kunnossa. Kesällä tamma käyttäytyi todella oudosti elämäni ensimmäisissä kansallisissa estekisoissa, taistelin metrin luokkaa tahmealla hevosella ensimmäiset 6 estettä ja seiskalle jäätiin, hevonen ei yksinkertaisesti vain halunnut enää hypätä. Annoin Elholle lomaaa ja syötin hiekanpoistokuurin, kun ajattelin että vika saattaisi olla vatsassa, koska se ei ontunut, oli vain tahmea. Tauon jälkeen alettiin taas liikuttaa ja kun hyppäsin reilu viikko sitten pitkästä aikaa, toiseen takajalkaan tuli turvotusta ja Elho alkoi hetkittän ontumaankin. Vein Elhon maanantaina klinikalle ultrattavaksi ja tuloksena hankositeessä muutamia vaurioita. Hyppäämiset ja muutkin treenaamiset voi siis unohtaa moneksi kuukaudeksi.

Jo ennen klinikalle lähtöä minua itketti, koska tunnen hevoseni ja tiesin, että vikaa on. Kun ajoin yksin kotiin, itketti vielä enemmän. Vaikka hevosta ei satu, niin jotenkin tieto siitä, että heppa ei luultavasti koskaan ole enää ihan entisensä, otti koville. Tulin tallille ja ystäväni Tessa oli siellä. Hän kysyi että mitäs siellä sanottin ja taas aloin itkemään. Tessa, pesunkestävänä hevosihmisenä, ymmärsi ja lohdutti.

Seuraavaksi Tuukka tuli paikalle. Katsoi minua parkumassa, Lohduttavaa Tessaa ja hevosta.

“No mikä sillä on?”

“Hankositeessä vaurioita…” 

“Pitääkö se lopettaa?”

“Ei! Se vaan paranee tosi kauan.”

“ No se on siis vaan kipeä. Älä sitä itke, ajattele että sillä on vain pidempi flunssa. Itkisitkö täällä sen flunssan takia?”

Rutistin miestäni ja lopetin itkemisen. Etsittiin yhdessä positiivisia puolia: Minulle jää enemmän aikaa muuhun, koska minulla on nyt vain yksi ratsastettava. Jos kevään kontrollissa Elhon hypyt on hypätty, tehdään sillä varsa. 

Kommentit (10)

  1. Miia

    Voi.. tää on niin tätä eläin(hevosihmisen arkea. Tsemppiä

  2. Ulla Riksusta

    Voi hurja, oikein sydämestä riipaisi lukea teksisi. Eläinten kanssa se luopumisen tuska on aina siellä taustalla. Tsemppiä!

  3. Nimetön

    Pikaista paranemista ja paljon, paljon rapsutuksia Elholle 🙂

  4. luontoäiti

    Hei Olga ja ihana Elho. Tuli tälläisenä luontohörhönä mieleen että kokeileppa homeopatiaa hepalle. Ei ainakaan ole haittaa.. rhus.tox kovakudoksille…arnica pehmytkudoksille ja verenkiertoa lisäämään. Meidän haukun häntäpipi meni rhus.toxilla kuntoon. Luontaistuotekaupoissa osaavat neuvoa ainakin täällä lahdessa. Tsemppiä.

  5. FIli78

    Hevosmaailmassa, varsinkin hyppäämispuolella nämä ”hankkari” jutut on aikalailla arkipäivää. Jos nyt ajatellaan, että 500kg massaa tulee ensin etu ja sitten takajalkojen päälle niin onhan se vähän niin,että jossain vaiheessa ne jalat vaan prakaa. Älä itke Olga hyvä. uskompa,että jalkojen kylmääminen, erilaiset kääreet arnikasta ja muusta on sullekkin tuttuja. Ja jos ollaan optimistisia Elhon jalat voi ihan hyvinkin tulla vielä hyppykuntoon ja jos ei niin ainahan sulle jää siitä kouluheppa, maastoheppa, kävelyheppa ja vaikka mitä muuta. Urheilijoille, kuten hevosillekkin tulee näitä loukkaantumisia aika ajoin. Pyyhi kyyneleet ja mene rapsuttelemaan kuvan kaunista Elhoa, sekin kaipaa lohdutusta kun ressu luulee, että nyt se on tehnyt jotain ihan kauheeta kun emäntä tuollalailla itkee.
    Aurinkoisia kirpsakoita maastokävelyitä teille! 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *