Itku pitkästä ilosta
Suomenhevoseni Elho (Elhotar) 14 v. on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, ettei kaikki ole kunnossa. Kesällä tamma käyttäytyi todella oudosti elämäni ensimmäisissä kansallisissa estekisoissa, taistelin metrin luokkaa tahmealla hevosella ensimmäiset 6 estettä ja seiskalle jäätiin, hevonen ei yksinkertaisesti vain halunnut enää hypätä. Annoin Elholle lomaaa ja syötin hiekanpoistokuurin, kun ajattelin että vika saattaisi olla vatsassa, koska se ei ontunut, oli vain tahmea. Tauon jälkeen alettiin taas liikuttaa ja kun hyppäsin reilu viikko sitten pitkästä aikaa, toiseen takajalkaan tuli turvotusta ja Elho alkoi hetkittän ontumaankin. Vein Elhon maanantaina klinikalle ultrattavaksi ja tuloksena hankositeessä muutamia vaurioita. Hyppäämiset ja muutkin treenaamiset voi siis unohtaa moneksi kuukaudeksi.
Jo ennen klinikalle lähtöä minua itketti, koska tunnen hevoseni ja tiesin, että vikaa on. Kun ajoin yksin kotiin, itketti vielä enemmän. Vaikka hevosta ei satu, niin jotenkin tieto siitä, että heppa ei luultavasti koskaan ole enää ihan entisensä, otti koville. Tulin tallille ja ystäväni Tessa oli siellä. Hän kysyi että mitäs siellä sanottin ja taas aloin itkemään. Tessa, pesunkestävänä hevosihmisenä, ymmärsi ja lohdutti.
Seuraavaksi Tuukka tuli paikalle. Katsoi minua parkumassa, Lohduttavaa Tessaa ja hevosta.
“No mikä sillä on?”
“Hankositeessä vaurioita…”
“Pitääkö se lopettaa?”
“Ei! Se vaan paranee tosi kauan.”
“ No se on siis vaan kipeä. Älä sitä itke, ajattele että sillä on vain pidempi flunssa. Itkisitkö täällä sen flunssan takia?”
Rutistin miestäni ja lopetin itkemisen. Etsittiin yhdessä positiivisia puolia: Minulle jää enemmän aikaa muuhun, koska minulla on nyt vain yksi ratsastettava. Jos kevään kontrollissa Elhon hypyt on hypätty, tehdään sillä varsa. 
Oi ihana Elho niin kaunis. Mä kohtasin herkkyyttä hevostelussa maanantaina tosin ilosta. Vuokra hevosestani on tullut minulle niin rakas että kohta kun 1v takana yhteistä taivalta aiomme hiukan juhlia. Hevonen on vienyt koko sydämeni. No maanantai valmennus meni niin hienosti niin unelmasti että liikutun niistä huippu hetkistä aina. Lähdin niin “en opi kuitenkaan” ajatuksella uudestaan hevosmaailmaan että jokainen askel joka me edetään yhdessä hevosen kanssa on voitto. En uskalla edes ajatella sitä päivää kun tiemme jostain syystä erkanevat. Toivottavasti Elho paranee pian ja hyvin!
Voih! Parane pian Elho ♥ Meidän vanhalla hevosella oli myös hankosidevaurioita, mutta oli jo 25v niin päästettiin jo pois kivuistaan :'( 4 päivää sitten tuli 10 kuukautta parhaimman hevoseni loptetuksesta. Tälläkin hetkellä meillä on hevonen jolla on ihan yksi pieni hankosidevaurio. Puol vuotta sitten oli muutama pieni vaurio toisella hevosellamme, mutta onneksi nyt vain yksi pieni. Kunnon kylmäily päivittäin ja lisäravinteiden syöttäminen on auttanut meillä ja nyt kestää kunnollista käyttöä 🙂