Högfors, minä niin tykkään sinusta!

Perheellämme on yksi yhteinen rakkauden kohde, nimittäin keittiön nurkassa möllöttävä ja meidät talven pakkasjaksojen yli lämpimänä pitävä hella-leivinuuniyhdistelmä. Uuni on ehdoton kodin sydän ja jo silloin kun etsimme maalaistaloa itsellemme päätimme että leivinuuni ja puuhella siellä on oltava.

Uuni on Högforsin monitoimimalli, missä vasemmassa laidassa olevasta tulipesästä on aikanaan lähtenyt vesikiertoinen keskuslämmitys ympäri taloon. Kun muutimme Marttilaan, olisimme mieluusti ottaneet tuon nerokkaan systeemin käyttöön, mutta tulipesän pata oli hajalla eikä uutta keraamista kattilaa etsinnöistä huolimatta löytynyt. Hetken ajattelimme, että puretaan se osa hellasta pois, mutta tulimme järkiimme kun muurari sanoi, että hellan vieressä on hyvä olla vapaata pintaa mihin voi laskea kuuman kattilan. ’

Keskellä on perinteinen puuhella ja sen alla ”pikauuni” missä voi paistaa jotain pientä kun hellassa on tuli, mutta sitä ei juuri tule käytettyä ja olemme täyttäneet sen vuolukivillä, jotta ne varaisivat vähän hellan lämpöä. Oikeassa reunassa on leivinuuni, alhaalla poltetaan puut ja molemmissa paistetaan ruokia. Mittaan usein irtomittarilla kummassa pesässä on sopivampi paistolämpötila ja käytän sitä. Kun leivon ruisleipää, uuniin mahtuu kerralla 16 leipää.

Vuosi sitten syksyllä uusimme keittiön ja tuvan kylmät lattiat ja samalla teimme keittiöremontin. Silloin keksin että mitä jos luopuisimme erillisestä sähköhellasta ja upottaisimme jonkun henkeen sopivan keittolevyn hellan tyhjään paikkaan? Tämä oli mahdollista koska olimme vuosien aikana todenneet, että hellan vasen reuna ei kuumentunut lähes ollenkaan vaikka vieressä poltti puuhellaa koko päivän. Päädyimme ihan tavalliseen sähköhellaan koska, kuten Anoppini sanoi, minun luoteellani keraaminen liesi tuskin pysyisi kauaa ehjänä. Löysin netistä juuri sopivan kokoisen Smegin integroitavan levyn. Muurari teki sille hellan pintaan ”kotelon” ja sähkömies teki tarvittavia vedot ja maadoitustoimenpiteet. Lopputulos on ollut ihan huippu. Kokatessa keitän usein ruokaa sähkölevyllä alkuun ja samalla sytytän hellaan tulen. Kun kattilassa kiehuu, se on helppo vetäistä lämmenneelle puuhellalle hautumaan.

Puilla lämmittäminen ei ole halpaa, eikä huolettoman helppoa ja siksi lämmitämmekin taloamme puoliksi puilla ja puoliksi ilmalämpöpumpuilla. Yhdistelmä toimii hyvin. Viime talvena oli todella paljon pitkiäkin sähkökatkoksia. Niinä hetkinä kun ulkona paukkui yli 20 asteen pakkanen, olo oli kotoisa ja turvallinen kun ruoanlaitto ja koko arki jatkui lähes normaalisti, kiitos maailman parhaan uunimme.