Blogit
Olgan kotona

Ekopellet

Täällä blogin keskustelussa on tullut puhetta perheemme ”ekologisuudesta” niin hyvässä kuin pahassa, joten haluan kirjoittaa muutaman sanan siitä.

Meidän kiiltokuvamainen, kerta toisensa jälkeen lehdissä pyöritelty ekoperhe maalla –kuva on pitkälti toimittajien keksimä. Toki minusta ekologisuus ja omavaraisuus ovat hienoja asioita ja pyrin siihen mahdollisuuksien mukaan, mutta mikään malliekoperhe me emme todellakaan ole. Me emme myöskään ole omavaraisia vaikka meillä onkin kasvimaa, lehmä ja kanoja.

Homma menee näin: Yksi toimittaja tekee meistä eko-otsikon. Seuraava toimittaja lukee sen ennen kun saapuu haastattelemaan minua ja kas vain taas ei paljon muusta puhutakaan. Seuraava toimittaja haluaa tehdä jutun ekologisuudesta ja arvatkaas ketkä tulevat mieleen? En myöskään halua täysin asiasta kieltäytyä puhumasta, koska asia on joka tapauksessa tärkeä. Ja kaiken lisäksi julkisuus kuuluu Tuukan kanssa meidän työhömme, ilman noita lehtijuttua minulla tuskin olisi mahdollisuus kirjoittaa tätä blogiakaan.

Meillä on kaksi autoa, tiskikone, pesukone, lämminvesivaraaja, sähköuuni ja paljon muutakin sähköllä toimivaa. Meillä on myös vain puusauna, emme käy suihkussa joka päivä, talvisin talon sisäilma lasketaan n +18 asteeseen, emmekä harrasta lomamatkoja.

Minulle ekologisuus on tapa arvostaa vanhoja, käytettyjä asioita ja iloita niistä. Se on myös tapa kasvattaa lapseni ajattelemaan, että rikki mennyt lelu pitää korjata ja että kirpputorilta ostetut kumisaappaat ovat myöskin ”uudet”. Ehkä kuitenkin perheemme ainoa todellinen ekoteko on kasvissyönti. Lihan tuotanto kuormittaa maapalloa 10 kertaa enemmän kuin kasvisten, joten sen jättäminen kokonaan pois ruokavaliosta on ekopoliisienkin näkökulmasta katsottuna merkittävää. Pisara meressä, tiedän, mutta aina pitää yrittää.

Kommentit (14)

  1. mari

    Niin onhan se vähän niinkin että kun saa elantonsa osaksi julkisuudesta niin joutuu kestämään sitä panetteluakin, ei se reilua ole eikä kivaa mutta taitaa kuulua kuvaan. turha varmaan sen kummemin välittää. toivottavasti elätte niin mukavaa elämää kun näistä blogeista kuvan saa, itsellä ei aika riittäisi tuohon kaikkeen hyvä kun saan kaksi lasta ja kodin jotenkuten hoidettua, välillä leivon mutta on se kahden pikku apulaisen kanssa haastavaa, ja hirveä sotku sen jälkeen. voisin sanoa että unelma elämää elätte näin blogia lukien ja jatkakaa samaan malliin, jokainen elää kuitenkin sitä omaansa ja tekee omat valinnat, toisilla vaan on enemmän resursseja kuin toisilla esim. saa lasten hoitoapua, on sitä julkisuutta mikä tuo lisä työtä ja saa elää omaa unelmaa. ei kaikki ole aina itsestään kiinni kyllä siinä tarvitsee myös sitä ”pääomaa” mistä sitä unelmaa ryhtyy rakentamaan, on se sitten vertaistuki, verkostot tai julkisuus. Joten nauti elämästäsi täysin rinnoin olet oikeutettu unelmaasi

  2. Linni

    Tähdet näkyvät kyllä,mutta kun pitäisi lenkkeillä pimeään aikaan vuodesta, on rento lenkkeily melko kaukana, kun otsalampun ja heijastinliivin kanssa hipsit tienreunaa ja toivot, ettei auto aja päälle.

  3. Hanna

    Blogisi on aivan ihana! Kuten osa muistakin, tavallaan kadehdin elämääsi. Osa minusta haluaisi asua maalla, isossa omakotitalossa, pihalla oma pieni talli ym. mutta toisaalta nautin myös kaupungissa asumisesta. Asun pääkaupunkiseudulla, rivitalossa miehen ja koirien kera. Vaikka asummekin kaupungissa löytyy kilometrin säteeltä isot metsäalueet sekä peltoa ja tietenkin lenkkipolkuja. Arvostan valaistuja ulkoilureittejä, joita maalla ei tietenkään ole. On myös kätevää kun kaupat ja työpaikka ovat lähellä. Eli kaikella on puolensa 🙂 Ehkä vielä joskus muutan maalle, mutta ainakin vielä vain haaveilen siitä.

    Asiasta ihan muuhun… Blogia lukiessani mietin usein kuinka hienoa on kun teillä on sijaislapsi ja olette tukiperheenä. Teette todella arvokasta työtä. Itse olen tehnyt töitä lastensuojelun parissa ja kaltaisenne ihmiset ovat todella tärkeitä monelle lapselle ja nuorelle.

    Hyvää syksyn jatkoa teille!

  4. Lunni

    Ihminen on luonnoltaan sekasyöjä? Tästä nyt on väitelty vaikka ja kuinka joka paikassa. Ihmisen suolisto ja hammaskalusto ovat minun kuulemani mukaan muuta kuin sekasyöjän..
    Kasvissyönti on iso ekoteko, meillä on myös samaa tyyliä oleva ”ekoperhe”. Autoa meillä ei tosin ole, nyt kun kaupungissa asutaan vielä toistaiseksi. Kasvissyöjiä ollaan koko 6 henkinen perhe ja maitotuotteita ollaan alettu vähentämään samasta syystä.
    Maalla olen myös asunut aiemmin ja lenkillä käynyt paljon metsässä, mutta yleensä siinä kotitöiden jälkeen ei niin kovin paljon ole tarvetta sille lenkkeilylle 😀
    Odotan kovasti keittokirjaasi!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *