Ei yhtään herneitä ja muita syksyn merkkejä

“Äiti! mä en löytänyt kasvimaalta enää yhtään herneitä!”. Näin konkretisoitui syksyn tulo viikonloppuna 5-vuotiaalle Torstille. Syksyn huomaa myös kotiin unohtuvista ulkotakeista, eli aamulla ajatellaan etten minä takkia tarvitse ja sitten onkin kylmä. Ja siitä että kukaan ei muista kenen hanskat mitkäkin olikaan ja siitä että pesukone pyörii koko ajan, koska allekirjoittanut kaivelee kaapeista syysvaatteita. Minusta syksyn pukeutumisessa parasta on hameet ja paksut sukkahousut, villapaidat ja se, että saa ostaa uuden pipon ja hanskat.

Meidän lapsilla on erikseen koulu- eli ulkoiluvaatteet ja sitten ns. “kaupunkitakit”, kuten he niitä itse hauskasti kutsuvat. Kaupunkitakeilla mennään nimenomaan kaupungille, silloin ei ulkohousuja tarvita, ellei ole todella kylmä. Ai miksi erikseen? Koska kaupunkitakit on ne “kivemmat” ja niitä myös säästellään, koska nämä kouluvaatteet kuluvat kamalaa vauhtia! Ihmeellistä miten joka vuosi joutuu ostamaan uudet toppahousut vain, koska ne on riehuttu ja laskettu mäessä puhki. En silti valita, pieni hinta vauhdikkuudesta ja leikin ilosta.

Taloon on alkanut viime viikosta asti hiipiä kylmää. Nythän sää taas jo lämpeni, mutta viikonloppuna Torstikin, joka jostain syystä haluaisi pitää ainoastaan lyhythihaisia t-paitoja, pyysi jo paksumpaa hupparia ylle. Itsekin olen käyttänyt villasukkia sisällä jo monta viikkoa.

Samaa valmistelua käydään myös eläinten kanssa. Olemme Emmin kanssa pohtineet mikä eläin menee mihinkin aitaukseen tai karsinaan talveksi ja mitä kaikkea tarvitsee ottaa huomioon ennen kuin maa jäätyy ja pakkaset tulevat. Eläimet valmistautuvat, kasvattamalla jo talvikarvaa. Kasvimaalta löytyy vielä muutamia papuja ja kesäakurpitsoja, mutta ainakin minun satokauteni alkaa olla jo ohi. Ja totta, vaikka kuinka lähdin Torstin kaveriksi kasvimaalle etsimään, niin ei, ei enää yhtään herneitä!