E.T.
Kotivinkin uusimmassa numerossa kerron kolumnissani, kuinka Tuukka on johdattanut minut vampyyrielokuvien maailmaan. Se ei ole ainoa elokuvagenre johon täällä on hurahdettu. Monien muiden 80-luvun elokuvien tapaan tämä maalaisämpärissä kasvanut tyttö on nähnyt esimerkiksi elokuvan E.T. ensimmäisen kerran vasta Tuukan seurassa.
Kyseinen elokuva on ilmestynyt vuonna 1982 ja se teki ilmestyessään 7-vuotiaaseen tulevaan aviomieheeni lähtemättömän vaikutuksen. Minua aina vain liikuttaa tieto siitä, että Pikku-Tuukka oli elokuvan nähtyään virittänyt polkupyöränsä tankoon korin ja ajellut korivirityksineen Heinolan metsissä etsimässä mahdollisesti maahan vierailulle tullutta E.T:tä.
Edelleenkin tämä oudon näköinen satuolento nauttii perheemme keskuudessa suurta arvostusta ja on sanomattakin selvää, että myös lapsemme ovat nähneet elokuvan isänsä tulkkaamana muutamaankin otteeseen.
Niinpä minä ja tytöt olimme aivan ihmeissämme kun yksi kaunis päivä Kausalan pienellä kirpputorilla, yhdeltä myyntipöydältä, meitä tuijotti ihan oikea E.T.
Muutamalla eurolla tuo hylätty pehmolelu lähti mukaamme, sai kortin kaulaansa ja odotti uutta isäntäänsä tyynesti Tuukan työpöydällä. Lahja oli tietenkin mieluinen, enää vain kori puuttuu.
Ihan tuli nostalginen fiilis…E.T. phone home… 🙂 En oo nähnyt ko. leffaa sitten sen jälkeen kun se leffoissa pyöri, pitäis varmaan jostain metsästää se 🙂 Ihana tuo pehmolelu 😀 Ja se pääsi nyt varmasti oikeaan kotiin 🙂
E.T. hahmoon liittyy itsellänikin “lämpimiä” muistoja vuosien takaa… Esikoiseni oli juuri syntynyt ja vauvan katsojia riitti välillä riesaksi asti. Eräs tyyppi notkui kopan päällä aikansa ja aprikoi: – Onko tämä äitinsä näköinen… Ei… Isänsä… No ei kyllä sitäkään… Nyt keksin! Tämähän on ihan just kuin E.T.!