Cokispukki ovella kolkuttaa

Lapsien huijaaminen joulupukilla, tontuilla ja muilla joulun fantasiaporukalla tuntuu minusta hassulta. Tajusin muutama viikko takaperin että on jo korkea aika ottaa joulupukki-höpinät mukaan lasten kiukku- ja kriisitilanteisiin. Kieltämättä, ”tontut kurkkivat jo ikkunoissa” on tehokas kasvatuskeino – Mutta jotenkin samalla myös raukkamainen. Lapset pläräävät lelulehtiä ja miettivät mitä pukki toisi vai tuokohan se? Kaikissa vastaavissa tilanteissa selitän heille miten tämä maailma toimii ja tässä olen aseeton. Höpötän jotakin epämääräistä pukista ja lahjalistoista. Olen tunnontuskissani, koen huonoa omaatuntoa siitä, että valehtelen.

Helga piirsi eilen joulupukille korttia ja juteltiin joulusta muutenkin. Kerroin Helgalle salaisuuden:

”Muistatko kun Hilma oli 2v. ja heitti kaikki loput tuttinsa mökin laiturilta kalanpoikasille?”

”Muistan”, vastasi Helga.

”Ne tutit ei oikeasti menneet kalanpoikasille vaan sinne järven pohjaan”,  Selitin pala kurkussa.

”Eikö?” Kysyi viisivuotias aidosti yllättyneenä.

”Ei, me huijattiin Hilmaa että sillä olisi parempi mieli antaa ne tutit pois.”

”Niin. Ne olisikin Äiti kyllä liian isoja… Paitsi ehkä hain poikasille, mutta ei Suomessa ole haita.”  Helga järkeili.

Vaikka tuntuu hassulta huijata pieniä rakkaita joulupukilla, en millään tohdi rikkoa joulun tunnelmaa ja paljastaa Cokispukin todellista laitaa. En halua että he jäävät ilman jouluaattoillan kiheltävää tunnelmaa, kun jokainen kolahdus eteisestä saa aikaan sydämentykytyksiä. Toisaalta tytöt kyllä tajuavat että joulupukkeja voi olla monta ja sellaiseksi voi myös pukeutua. Samalla he kuitenkin vakaasti uskovat että on olemassa se oikea pukki. Menkööt, oppivat ainakin vastaanottamaan elämässään pettymyksiä, kun kuulevat joskus etteivät pukin porotkaan oikeasti lennä. Jos sekään enää siinä vaiheessa on pettymys. 

Sitä paitsi Hilma ainakin on valmis luopumaan Pukista. Babuska ehdotti hänelle vitsaillen että mitä jos kirjoitetaan Pukille että hän voi lähettää kaikki Marttilan lasten paketit suoraan köyhille lapsille, vaikkapa Afrikkaan?

”Joo, sopii!” Huudahti Hilma päättäväisesti yllättäen kaikki.

”…Ja sitten äiti ja iskä voi ostaa meille joululahjat kaupasta ja me saadaan valita ne itse!”